tiistai 18. syyskuuta 2018

Lepää kivuitta ystäväni

Nelisen vuotta yritettiin pitää elämä elämisen arvoisena. Hyvästä ja säännöllisesti huollosta huolimatta kipu voimistui ja Milan käytös kotona muuttui. Mila ei tullut enää Ettan kanssa edes ovelle vastaan kun joku perheenjäsen tuli kotiin, tai tuli vasta hetken päästä vähän kurkkaamaan kuka tuli. Kaiken ulkoilun ja aktiviteetin jälkeen Mila makoili omissa oloissaan ja oli selkeästi kipeä rasituksesta. Kipu (tai mahdollisesti joku sairaus) heijastui mahaan ja Mila nuoli jatkuvasti mahaansa. Oli aika tehdä ystävälle viimeinen palvelus.

Viimeisellä iltalenkillä tehtiin kaikkea kivointa: etsintää metsässä, nakeltiin paljon keppejä ja käpyjä. Itku tulee kun mietin noita iloisia pomppuloikkia ja sitä valtavaa energiaa mitä tällä kaverilla oli. 
Ja se suuri sydän, ja luotettavuus lasten kanssa (omien ja vieraiden).
Voi kun kaikki olisi voinut mennä toisin.

R.I.P 14.9.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti