sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kesää kohti

Kirjoittaminen on taas jäänyt hyvin vähäiseksi. Tuntuu olevan vähän aika kortilla, ettei tänne ehdi rupattelemaan.

Koiria on aktivoitu lähinnä esine-etsinnällä ja lenkittämällä. Ei olla uskaltauduttu nyt Ettankaan kanssa agilityyn, kun epämääräistä oireilua silläkin. Eläinlääkärissä kävin kuvaamassa sen etujalat, rintarangan ja kaularangan. Mitään outoa ei löytynyt. Eläinkääkäri kuvasi myös koko selän ja lonkkamaljan ym. Selkä puhdas. Epäili enempi allergioita tai jotain autoimmuunisairautta kun ei muutakaan ole. Nivelet oli siis myös kunnossa. Saatan lähteä kokeilemaan vielä jotain allergianappulaa, mutta anskattoo ny. Niin ja oli sillä joku bakteeritulehdus pään haavoissa kun niistä jonkin näytteen katsoi. Tulipa sekin nyt hoitoon, antibioottikuurin muodossa.

7.4. mennään jäsenkorjaajalle, niin katson vielä sen mielipiteen Ettan kunnosta, että koitammeko taas aksailla vai ei. 

Mitäs Mila sitten, noh, kipuilee aika ajoin. Tänäänkin touhasi ja poukkoili hajujen perässä pihalla kovaa kyytiä ja sitten sisällä taas tärisee. Kipulääkkeitä kitaan ja toivotaan taas parempaa oloa. Hassu koira, kun ei näytä yhtään töitä tehdessä kipuja, saati rajoita liikkumistaan, vaan sisällä sitten sairastetaan.

Kyllä sen taas huomasi, että olen ihan surkea kouluttamaan koiriani. En osaa kerta kaikkiaan opettaa noille, että sitä hajupurkkia ei saa ottaa suuhun. Olen siis saanut jopa opetettua niin, että alkuhajulta lähdetään etsimään sitä toista hajupurkkia, mutta voi, molemmat yrittää ottaa purkin ja tuoda mulle! Siinä sitten pölähtää kanelit mukavasti nenille, kun ruvetaan leikkimään. Purkissa on kyllä kanelin päällä vanulappu, juurikin siksi ettei tulis pölyt nenään, mutta kun ne on niin hätääsiä! Noh, siinä sitten tulee turhautuminen itselle ja taas piilotetaan mieluummin lelua...

On se kyllä niin kiva katsella tuota nenänkäyttöä, varsinkin kun piilottaa lelua mitä jännittävimpiin paikkoihin. Huomaa, kuinka vähän on piilotettu lelua maantasoa ylemmäs, kun eivät meinaa osata nostaa kuonoa ylös. Johan sai kiertää autoakin hetken, kun eivät meinanneet havaita lelua vanteen yläosasta tai puulavojen päältä. Ihanan kuluttavaa puuhaa tuo etsiminen :)

Ja voi kun mun on ikävä aksakentälle. Kouluttamassa käyn vielä, mutta kun pitäisi itsekin päästä...