lauantai 21. marraskuuta 2015

Etsinnässä uusi harrastus

15.11.2015 kisasin Milan kanssa kolmen startin verran. Mila liikkui hienosti, ja irtosi jopa yllättävissä paikoissa väärille esteille. Hyl, 10 ja hyl jäi päivän saldoksi. Samalla nämä saatetaan jättää meidän viimeisiksi kisoiksi.

Päätin viedä Milan eläinlääkärille torstaina, koska fyssari heitti ilmoille magneettikuvauksen tarpeen epäillen välilevyongelmia. Tämä asia on tullut toki jo kesällä ilmoille hierojalla käydessä. Mysteeriset selkäkipukohtaukset ovat vaivanneet monenkin mieltä. Ja lukuisia kertoja on pohdittu, miksi ihmeessä selkä jumittaa.

Nyt siis eläinlääkärille ja hän sanoi jo tyyliin ovella, että tässä huhtikuussa otetussa selkäkuvassa ei näy koko lanneranka, että voimmeko kuvata uuden, koska epäilee Milalla olevan 8 lannenikamaa. Toki uusi kuva otettiin, että päästiin varmistamaan asian laita. Mila makasi niin kiltisti paikoillaan, eikä onneksi tarvinnut rauhoittavia. Sielläpä se sitten varmistui röntgenhuoneessa. Yksi ylimääräinen lannenikama, kuten eläinlääkäri oli jo epäillytkin. "Viimeinen lannenikama on muita lyhyempi, ns. välimuotoinen nikama. Tämä tekee tietysti kuormitusta lannenikaman ristiluun liitoskohtaan, koska nikamat ovat ahtaalla. Oireiluna voi olla välilevykuormituksesta johtuvaa kipua". Syy mysteerikipuiluun on selvinnyt! Olo on samalla iloinen asian selviämisestä ja samalla äärimmäisen pettynyt, koska agilitylle voi sanoa hyvästit. Joko heti tai viimeistään muutaman vuoden sisällä.

Ell Ventelä kuvasi Milan selän lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä 8/2013. Ihmettelen vaan suuresti, miksi hän ei tätä asiaa sanonut/huomannut? Kuvaus jäi epäviralliseksi, koska silloin ei saanut Kennelliitosta lausuntoa selkäkuvien osalta. Siellähän tämä olisi luultavasti huomattu ja lausuttu LTV4.

Kasvattaja näytti selkäkuvaa myös toiselle eläinlääkärille, ja hän oli sanonut kuvista saman lopputuloksen. Myös sen, mitä meidän eläinlääkäri sanoi, että agilityä voi jatkaa voinnin mukaan. Ja että vuosien kuluttua mitä todennäköisemmin ylimääräisen lannenikaman ja ristiluun välille tulee kasvamaan ns. silta, joka tulee haittaamaan ja oirehtimaan. Sitä kuinka paljon, ei voida tietenkään ennalta sanoa. Magneettiin emme siis näillä näkymin ole lähdössä, mikäli tulehduskipulääkityksen kanssa pärjätään ja Mila ei saa halvausoireita, takajalkojen puutumista/laahausta ei ilmene. Tai ylipäätään jos kipukohtaukset eivät voimistu.

Sitten vielä sana agilitysta. Olen siis saanut kuulla että agilityä voinnin mukaan. Mutta jos yksi treenikerta viikossa ja päälle 0-2 krt kuukaudessa pari kisastarttia ovat liikaa Milan selälle jo nyt, onko järkeä jatkaa?

Onneksi on muitakin harrastuksia, mistä Mila tykkää yhtälailla, mutta itselle siinä onkin enemmän työstettävää. Toivotaan, että Mila saa kuitenkin viettää toisenlaisen tekemisen parissa vielä monen monta kivutonta vuotta. Lepojakson kautta nenät kohti uusia seikkailuja siis!