maanantai 20. heinäkuuta 2015

Josko jo nyt takaisin normaalielämään?

Olisikohan taas aika raapustaa jotain ylös. Melkoista hoito- ja eläinlääkärikäyntirumbaa on tämä meidän elo ollut. Aina jollakin jotakin vikana.





Etta sai alkaa taas treenaamaan toukokuusta lähtien, jotta nähdään jumiutuuko selkeästi agilitystä. No kyllähän se jumiutuu, mutta hieronnalla saadaan kuntoon. No sitten yhtäkkiä yhden heinäkuisen treenin jälkeen kotona Etta alkoi yskiä kovasti. Treenissä väsyi vain ehkä tavanomaista nopeammin, mutta kertaakaan ei yskinyt. Päättelin siinä sitten, että täytyy olla sydämessä tai keuhkoissa jotain vikana, kun rasituksen jälkeen yskii. Kennelyskältä se ei vaikuttanut. Ei kun aikaa varaamaan eläinlääkäriin. Keuhkot kuvattiin  ja löydöksenä tiivistyneitä alueita kaudaalilohkoissa. LISÄKSI nielurisat tulehtuneet ja tulehdus oli levinnyt myös kurkunpäähän ja äänihuuliin! Antibioottikuuri ja kotiin.





Tän jälkeen käytiin Helsingissä osteopaatilla. Asiat alkavat ratketa. Tai sitten eivät. Milalla huhtikuisen selän lihaskrampin aiheuttaja oli oikea SI-nivel, joka on nyt osteopaatin toimesta kunnossa. Olemme saaneet luvan taas treenata ja kisata vailla rajoitteita. Suositus oli kuitenkin, että käytettäis vähän useammin/säännöllisemmin osteopaatilla tarkastuksessa. Kuulemma saattavat uusia tällaiset SI-nivel -vaivat. Huomattas tietysti ongelma ajoissa, että ei pääsis noin pahaksi.





No mitä Ettaan tulee, se lista onkin pitkä. Osteopatti löysi rintakehän ympäriltä oli jännitteen, kuin jäykän vanteen. Paikallistui tarkemmin T10-11 alueelle, jossa jonkin verran reagointia kipuun. Munuaisten palpaatiosta ei selkeää kipureaktiota. Raajoista ei löydöksiä. Rangasta ei (muita) löydöksiä. Kallossa nasionin alueella kompressio, joka vapautui käsittelyllä vähän. Monista syistä johtuvaa kipuilua, jota stressi pahentaa. Mahdollisesti ongelmia haimassa/oikeassa lisämunuaisessa.





Tämän käynnin jälkeen suuntasimme eläinlääkärille tutkittavaksi. Aikaisemmin otettu keuhkokuva uusittiin, tällä kertaa kuvattiin niin ettei koiraa rauhoitettu. Röntgenkuva normaali! Lisäksi otettiin laajalti verikokeita ja ultrattiin sisäelimet osteopaatin kehoituksetsta. Ei normaalista poikkeavia löydöksiä haimasta, munuaisista, maksasta tai vatsaontelosta. Veriarvot normaalit. Haimantoiminnan selvittävä toisaalle lähetettävä verikoe oli myös normaali. Koira eläinlääkärin mukaan jälleen priimakunnossa.





Vaan eipä pitkään... Yhden uimareissun jäljiltä Ettan toisen korvan paisui kuin isoksi geelityynyksi. Lisäksi se oli todella arka, sitä punoitti ja kuumotti. Ajattelin että verikorva. Seuraavana päivänä Etta kiljui pelkästään kävellessä, kun korva heilui. Ja taas eläinlääkäriin. Luojan kiitos verikorva se ei kuitenkaan ollut. Mutta mikä sitten, sitä ei eläinlääkärikään varmaksi osannut sanoa. Korva oli edelleen kuumottava, punainen ja todella kipeä. Turvotus sentään vähän laskenut. Mahtoiko olla ampiaisen pisto sitten kun ei muutakaan selvinnyt. No Etta sai kipulääkettä ja kolmantena päivänä korva jo näyttikin sitten normaalilta ja kipulääkettäkään ei tarvinnut enempää. Jokohan nyt riittäisi hetkeksi tämä salapoliisityö ja eläinlääkärissä hyppääminen. Ohhoijaa.





Tulevaisuuden suunnitelmissa on laajalti aksaa ja muuta puuhailua. Jos ja kun nämä tyttöset pysyisivät sitten kunnossa! Aloitamme lokakuussa säännöllisen epäsäännöllisesti Outi Harjun valmennuksessa Tampereella, jihuu!! Kolmen porukka meitä lähtee sinne kouluttautumaan ja ainakin nyt muutama kerta olisi tarkoitus käydä.

Kisakalenteria on taas tutkailtu ja ensimmäiset startit olis tarkoitus käydä elokuussa. Sitä ennen treenataan ja palautellaan mieliin jo opittuja juttuja. Tavoitteena olisi päästä nyt syksyn aikana sinne kolmosiin, että päästäis keräämään niitä tarvittavia tuloksia ensi vuoden sm-kisoja varten. Aikaa ainakin vielä olisi. Ja Ettan kanssa tottakai koitamme kisata myös syksyn aikana.