sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Metsäaksaa

Monen hihnalenkin sijaan mennään usein oman pihapiirin metsään tekemään koirille lelunetsintää ja aksaa, sekä tietenkin kirmaamaan muuten vaan. Aksaa tehtiin tällä kertaa jotenkin tähän tyyliin:

 


Tässä vaiheessa voi laittaa äänet pienemmälle, jos ei tahdo kuunnella kuinka sikaa tapetaan... eiku Ettahan se siellä vain kärsii joutuessaan odottamaan omaa vuoroaan.




Vihdoin viimein saatiin aika myös jäsenkorjaajalle. Aika meni joulukuulle. Ettalla on selvästi taas niskan seudulla jotain vikana kun se raapii päätään melko paljon. Haavoille asti tietenkin :( No onneksi se joulukuu ei ole kovin kaukana...
 
Eilen lauantaina Mila pääsi aksakisoihin. Ja minä pääsin aksakisoihin. Ai kamala, miten kutkuttavan jännittävää se saattoikin olla monen kuukauden tauon jälkeen! :D Onneksi Mila ei ollut asiasta moksiskaan ja sehän kuunteli kuin ajatus. Omakin askel tuntui yllättävän kevyeltä.
 
 
 
Nyt kun päästään taas treenin makuun, niin eiköhän ens kerralla päästä jo sitten mölliradallekin katsomaan kontaktiesteiden kisakuntoa. Ja toiveissa olisi tietenkin ihan se virallinenkin startti vielä vaikka tälle vuodelle.
 
Tänään Mila keksi loistoidean. Taisin jossain postauksessa mainita Milasta, kun se tukkii sohvan viereen vauvan tökittäväksi. No, tämän paikan neiti oli keksinyt ihan itse tänään. Ai että miten se näytti nauttivan "niskahieronnasta".
 

torstai 2. lokakuuta 2014

Takaisin kentille

Parin viikon kuluttua päästään taas takaisin agilityn pariin, jei! Ilmoitin Ettan viikkotreeneihin loppuvuodeksi. Milaa en voi ryhmään laittaa (ajanpuute iltaisin), mutta omatoimitreenailen sen kanssa sitten aina mahdollisuuksien mukaan päivällä ja toivon mukaan viikottain. Lisäksi Mila pääsee Teilerin Timon ja Annen valmennukseen noin 3-5 viikon välein kevääseen 2015 saakka. Ensimmäiset treenit onkin jo nyt marraskuun lopulla. Aikas huippu juttu!! Eiköhän siis Milakin näillä eväin pian pääse starttaamaan! :)

Emäntä koittaa nyt vaan ahkeraan vaunulenkkeillä itselleen sitä kuntoa ja kestävyyttä, mitä on reippaasti menetetty tässä kuukausien aikana. Onneksi mies on käynyt koirien kanssa juoksulenkeillä, joten niidenkin kunto alkaa taas olla hyvä.

Koirat olis tosi innokkaita vauvan hoitajia, mutta joutuvat nyt tyytyä enimmäkseen tähän katselemiseen. Saattais vauvaa alkaa ahdistaa, jos molemmat olis sen kimpussa märkine kielineen. Mila on muuten keksinyt todella kätevästi itselleen "rapsuttajan". Vauva nimittäin maatessaan sopivalla etäisyydellä Milasta, tökkii sitä jaloillaan kun jumppaa niitä jatkuvasti vuorotahtia. Mila oikein tunkee itsensä siihen ääreen, että toinen voi tökkiä päähän. Hassu koira.