sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hallitreeniä

Mila pääsi naapuriseuran halliin treenaamaan tänään. Muuten ei koirasta huomannut, että vieraassa ympäristössä vierailla esteillä treenataan, kuin siten, että vauhti ei ollut sitä luokkaa, mitä se yleensä on, ja keinu rämähti todella kovasti. Toki jos itse pystyisin juoksemaan normaalia vauhtia, olisi se saattanut tuoda koirallekin vähän lisää puhtia :) Tää näyttää kyl ihan kauheelta hiiviskelyltä ;)

 
Kaksi kertaa Mila tuli keinun, kolmannella kertaa hyppäsi pois. Tehtiinkin sitten muutamia kertoja bäng gamea ja jätin pallon vielä palkaksi alastulolle. Johan alkoi löytyä itseluottamusta rämisevän keinun suorittamiseen!
 
Etta pääsee varmaan noin kuukauden päästä samaan halliin. Se onkin mielenkiintoista, sillä aikaisemmilla kerroilla Etta on käynyt siellä kisaamassa ja fiilis on varmaan sen mukainen.

Meillä on parin viikonlopun aikana tehty ulkoportaita ja terassia ja tämä kaksikko jaksaa sitten seurata tapahtumia silloin kun eivät pihalle pääse.


Piha on kyllä niin maan mainio mutalandia tällä hetkellä, ettei paljon muuta vois lapset ja koirat toivoa. Kuraeteinenkin on sitä itseään 100 %:sti nimensä mukaan, sillä kuraa löytyy ovien kahvoista, lattioilta (lapset kuravaatteineen...) ja peilikaapista, seinistä (koirat ravistelevat itsensä...). Pihaa on myllätty moto-koneen ja traktorin voimin, kun toinen käy kaatamassa puut ja alelee rallia, toinen kuskaa mutaista täytemaata suuret kasat lasten ja koirien iloksi. Voih, ehkä se onni ja autuus löytyy vielä joku vuosi meidänkin pihasta. Silloin pihassa on kiva (kuraton) sorapiha, nätti nurmikko ja paljon puhdasta metsää. Nyt keskityn nauttimaan vaan niistä aamuista, jolloin aurinko paistaa, sillä se nousee kauniisti tuolta metsän takaa ja paistaa pihaan. Kevät <3

Komiat portaat tuli. Vielä soraa pihaan, niin johan tulee hyvä!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Maaliskuu maata näyttää

...vaikka eipä sitä maata ole juuri lumikinokset peittäneet helmikuussakaan. Koirien kanssa on taas puuhailtu pikku hiljaa muutakin kuin lenkkiä. Oman sairastelun vuoksi molemmat koirat olivat kuuden viikon tauolla agilitytreeneistä. Viime torstaina Mila pääsi vihdoin tekemään agilityä. Ja eipä se tauko ainakaan pahaksi ole ollut. Ilo oli ylimmillään ja toinen oli ihan onnessaan kentällä.

Keppejä saatiin vihdoin askel eteenpäin. Kuja on riman levyinen ja verkot on vaihdettu ohjureihin. Pari saatiin jo ottaa poiskin ja silti pujottelurytmi ja varmuun Milalla säilyi. Ehkä tässä on vihdoin se keino löydetty, miten Mila saadaan kepit oppimaan. Putki-puomi erottelua tehtiin myös, mutta kyllä se putki veti enemmän. Lisää harjoittelua siis.

Tänään käytiin hallilla harjoittelemassa vähän niitä keppejä lisää. Alkuun oli niin kiire lelulle, ettei malttanut viimeistä väliä pujotella, mutta toistoilla ja palkatta jäämisellä oli vaikutusta ja saatiin se viimeinenkin väli suoritettua. Edettiin vielä niin että otettiin yhteensä kaksi ohjuria pois. Nyt niitä oli jäljellä enää kuusi. Seuraavalla kerralla pitää sitten siirrellä aukkojen paikkoja ja mahdollisesti ottaa yksi kaksi ohjuria pois. Tosi hyvin Mila hakee kepeille eri lähetyskulmista, mikä helpottaa työskentelyä jatkossa.

Kepit molemmilta puolilta:

 

 
Lisätään tähän nyt vielä tuore poseeraus tältä päivältä (2 v ja 1 kk)

 
Agilityä

 
Pallon odottamista...

 
...ja vähän tokoiluakin