maanantai 29. joulukuuta 2014

Loppuvuoden 2014 tapahtumat

Johan on taas vierähtänyt aika sitten viimeisen postauksen. Välissä on tapahtunut jo monta asiaa.

Etta oli Milan sijaan Teilerin Timon koulutuksessa 29.11.2014.

Ylempi rata: Keppien jälkeen persjättö (sujui muuten sikahyvin!), Ysin jälkeen koiran lähetys välistä kympille ja takaaleikkaus.


Ojansivun Katjan koulutuksessa 30.11.2014

Kakkoshypylle lähetys, neloselle takaakierto, vippaus (vaimikähänseoli) vitoselle, puolenvaihto ennen putkea, ysille pakkovalssi, lähetys kympille, takaaleikkaus 11, sylkkäri 12, poispäinkäännös 13. Siinä kriittisimmät kohdat :)



















Ratapätkä 1
Ratapätkä 2

Milan kynsi on taas pelikunnossa, joten se pääsi Teilerin treeneihin 13.12.2014. Treeneistä ei ole sen kummemmin ratapiirrosta, saati videoita. Huippukivat treenit oli ja Mila oli oikein pätevä.

Jouluna pukki toi tietysti paketit myös karvateille!

Eilen 28.12.2014 Mila starttasi kaksi rataa epiksissä. Tällä kertaa jätettiin supermöllit väliin, ja osallistuttiin mölleihin ja kisaaviin. Kontakteja tuli keinua lukuun ottamatta testatuksi, mutta vähän meinasi pieni vesiäinen unohtaa pysähtyä :) Mölliradalla tulos nopein nolla! :) Kisaavien radalla me vähän hömpötettiin. Allekirjoittaneella oli vähän löysä ohjaus ja Mila reagoi turhan hyvin esim. putkijarruun. Jarruna on nimen sanominen ennen putkeen sukeltamista, mutta Mila päättikin että se tänään tarkoitti ettei putkeen mennä ollenkaan. Muuten aivan sujuvaa rataa muurille asti. Jostain syystä Mila luki ohjauksen takaakierroksi hypylle. Ohops. Mutta kepit sujui, jihuu jihuu!!

























Tulevana lauantaina 3.1.2015 Mila starttaa virallisissa kisoissa. Jännää!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sairastuvalta päivää

Kyllä voi suunnitelmat muuttua pienessä hetkessä. Oli suunnitelmissa Milalle loppuvuodelle valmennusta ja startti virallisissa kisoissa ym. Nyt Mila heräilee nukutuksesta kynnenpoiston jäljiltä. Jep, lenkillä oli kynsi irronnut ja se oli niin häjysti repaleinen, että piti poistaa kokonaan. Varmaan noin kuukausi taukoa siis agilitystä tai kunnes kynsi on kasvanut. Samaan syssyyn alkoi vielä juoksutkin! No meneepä samoilla sairastamisilla... Puolitoista viikkoa sitten hain antibioottikuurin tulehtuneeseen niskahaavaan. Onhan näitä nyt taas jo hetkiksi sitten ollutkin sairastamisia ja vaivoja. Ja Ettaa saa edelleen pitää Milasta erillään, että haavat pääsevät paremaan. Se kun on vähän turhan innokkaasti aina auttamassa haavojen putsaamisessa (lue likaamisessa).

Etta pääsee nyt näin ollen Teilerin valmennukseen ja mahdollisesti kisaamaan 6.12.2014. Onhan se kiva kun on kaksi koiraa niin toinen voi aina paikata toista jos jotain sattuu. No mutta, eikun hellimään Mila-reppanaa. Josko se pian siitä virkistyisi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Metsäaksaa

Monen hihnalenkin sijaan mennään usein oman pihapiirin metsään tekemään koirille lelunetsintää ja aksaa, sekä tietenkin kirmaamaan muuten vaan. Aksaa tehtiin tällä kertaa jotenkin tähän tyyliin:

 


Tässä vaiheessa voi laittaa äänet pienemmälle, jos ei tahdo kuunnella kuinka sikaa tapetaan... eiku Ettahan se siellä vain kärsii joutuessaan odottamaan omaa vuoroaan.




Vihdoin viimein saatiin aika myös jäsenkorjaajalle. Aika meni joulukuulle. Ettalla on selvästi taas niskan seudulla jotain vikana kun se raapii päätään melko paljon. Haavoille asti tietenkin :( No onneksi se joulukuu ei ole kovin kaukana...
 
Eilen lauantaina Mila pääsi aksakisoihin. Ja minä pääsin aksakisoihin. Ai kamala, miten kutkuttavan jännittävää se saattoikin olla monen kuukauden tauon jälkeen! :D Onneksi Mila ei ollut asiasta moksiskaan ja sehän kuunteli kuin ajatus. Omakin askel tuntui yllättävän kevyeltä.
 
 
 
Nyt kun päästään taas treenin makuun, niin eiköhän ens kerralla päästä jo sitten mölliradallekin katsomaan kontaktiesteiden kisakuntoa. Ja toiveissa olisi tietenkin ihan se virallinenkin startti vielä vaikka tälle vuodelle.
 
Tänään Mila keksi loistoidean. Taisin jossain postauksessa mainita Milasta, kun se tukkii sohvan viereen vauvan tökittäväksi. No, tämän paikan neiti oli keksinyt ihan itse tänään. Ai että miten se näytti nauttivan "niskahieronnasta".
 

torstai 2. lokakuuta 2014

Takaisin kentille

Parin viikon kuluttua päästään taas takaisin agilityn pariin, jei! Ilmoitin Ettan viikkotreeneihin loppuvuodeksi. Milaa en voi ryhmään laittaa (ajanpuute iltaisin), mutta omatoimitreenailen sen kanssa sitten aina mahdollisuuksien mukaan päivällä ja toivon mukaan viikottain. Lisäksi Mila pääsee Teilerin Timon ja Annen valmennukseen noin 3-5 viikon välein kevääseen 2015 saakka. Ensimmäiset treenit onkin jo nyt marraskuun lopulla. Aikas huippu juttu!! Eiköhän siis Milakin näillä eväin pian pääse starttaamaan! :)

Emäntä koittaa nyt vaan ahkeraan vaunulenkkeillä itselleen sitä kuntoa ja kestävyyttä, mitä on reippaasti menetetty tässä kuukausien aikana. Onneksi mies on käynyt koirien kanssa juoksulenkeillä, joten niidenkin kunto alkaa taas olla hyvä.

Koirat olis tosi innokkaita vauvan hoitajia, mutta joutuvat nyt tyytyä enimmäkseen tähän katselemiseen. Saattais vauvaa alkaa ahdistaa, jos molemmat olis sen kimpussa märkine kielineen. Mila on muuten keksinyt todella kätevästi itselleen "rapsuttajan". Vauva nimittäin maatessaan sopivalla etäisyydellä Milasta, tökkii sitä jaloillaan kun jumppaa niitä jatkuvasti vuorotahtia. Mila oikein tunkee itsensä siihen ääreen, että toinen voi tökkiä päähän. Hassu koira.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Vauva tuli taloon

Niin se näki uusi ihmiselämä maailman 29.8. Ja akkavalta senkun lisääntyi talossa :) Koirat olivat kovin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta ja mieluusti olisivat pienen vauvan pesseet yltä päältä. Jätettiin homma kuitenkin tällä kertaa ihan nuuhkutteluun (Ettahan toki kerkis jo lipaista..).

Paniikkia koirissa aiheutti lähinnä se, että muutaman kuukauden olohuoneessa tyhjillään ollut kehto alkoi yhtäkkiä ääntelehtiä ja liikahdella itsekseen!! Herrantähren kun siinä meinasi menny pienellä ruskealla vesikoiralla pupu pöksyyn, kun huomasi kehdon vieressään heränneen eloon. Tarkemman tutkiskelun jälkeen sieltä löytyi onneksi vain se ihmistaimi :D

Etta seurasi alkuun aika tiiviisti mukana kun mentiin olohuoneesta pesuhuoneeseen vaippaa vaihtamaan. Istui siinä aina mun ja hoitopöydän vierellä. Nykyään ei enää juuri jaksa joukkoon lähtiä.

Mila taas käy tosi usein tarkistamassa kehdon vierellä kuinka pikkuinen saa nukutuksi. Siinä se katselee ja häntää heiluttaa <3 Muutoinkin se tukkii päänsä aina johkin lähelle, normaaliin tapaan.

Onneksi siis koirat ottivat tosi hyvin pikkuihmisen vastaan. Sitten kun pieni alkaa liikkua ja viettää aikaa lattialla, onkin taas uuden asian edessä miten koirat suhtautuvat. Tai varmaan lähinnä, että kuinka lapsi välttyy saamasta naamaansa kuolaan ;)

 


tiistai 12. elokuuta 2014

Kyyhkyjahdissa

Niin se vaan pikkukolmonen haluaa vielä pysytellä masussa, joten touhutaan taas normaaliin tapaan :) No okei, ei nyt ihan kirjaimellisesti näin, mutta siihen malliin, että joka ilta selkää särkee.

Sunnuntaina alkoi kyhkyjen metsästys, joten suunnattiin illalla jahtiin koko perheen voimin. Todella fiksua mennä isolla porukalla, mutta pitäähän ne lapsetkin ottaa mukaan oppimaan, vaikka sitä hiljaisuutta, jos ei muuta :) Ja ovatpa ne jo ongellakin oppineet, ettei aina kalaa tule.

Etta pääsi ensin mukaan. Jep, olisi voinut harkita kaksi kertaa. Etta sekos ihan täysin kun pääsi pitkin peltoja viilettämään, ettei siitä mitään tullut. Ja löysihän se vielä maailman ihanimman vihreämömmöisen mutalutakon! Mikäs sen nautinnollisempaa ottaa mutakylpyjä illan viiletessä :D Sen mielestä vähänkään lätäkön näköisessä paikassa luttaaminen on maailman ihaninta.
No ei tullut myöskään kyyhkyihin osumia. Olis pitänyt saada olla passissa kauemmin, mutta tätä vesikoiraa ei passissa pidellä, joten kyyhkyt kiersivät kyllä kaukaa tämän erittäin äänekkään passilaisen.




Eilen käytiin sitten Milan kanssa. Voi sitä riemua kun pääsi haistelemaan lintuja! Mila haki kyllä hienosti pitkin peltoa, mutta ei ollut lintuja enää paikalla. Langoilla niitä väliin istuskeli, mutta lähtivät karkuun aina tietysti väärään suuntaan. Tyhmiähän ne olis tietty jos kohti tulisivat, kjeh.

Mila osasi kyllä melko hyvin olla passissa hiljaa. Ainakin kun sitä väliin aina silitteli. Kyyhkyä ei saatu alas, mutta pääsipä Mila nostamaan pellosta 20-päisen pyyparven! Sekös oli ihanaa Milan mielestä. Harmi kun niitä ei saanut ampua...

No eiköhän me vielä joku päivä onnistuta edes yksi lintu nappaamaan. Saisi siten testata oikeen lämpöisellä linnulla hakeeko koira vai ei. Löytää se linnun ainakin, se on varmaa!

 
Tältä pellolta ei montaa passipaikkaa löytynyt, vähän turhan aakeelaakee pelto :)


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Onnea Etta!

Onnea Etta 4-v!



Tänään syötiin "kakkua" ja huomenna käydään rokotuksilla :)

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Keppitreeniä

Olen ottanut asiaksi nyt Milan kanssa treenailla noita keppejä. Siinä kun ei itseltä vaadita hirveästi vauhtia, niin homma sujuu aikas hyvin. Melko hyvällä mallilla alkaa jo olla aina pariin viimeiseen väliin asti. Jännästi Mila lopettaa yhtäkkiä vain sen pujottelemisen. Olen sitten avittanut vähän muuttamalla parin viimeisen keppivälin kulmaa. Muuten on suorat kepit.

Toisinaan tuntuu että Mila on jotenkin tyhmä, kun se ei meinaa tajuta noita. Kovalla kiireellä olisi menossa palkalle, mutta ei vaan jaksa/viitsi/kykene suorittamaan keppejä loppuun. Onneksi kuitenkin olen saanut myös niitä loppuun asti tehtyjä suorituksia, jotta on päästy palkkaamaan ruhtinaallisesti.

Ja olen myös osannut lopettaa treenin siihen yhteen tai kahteen onnistumiseen. Josko sinne pienen vesikoiran päähän jäisi pikkuhiljaa muhimaan ajatus siitä, että ne on vaan tehtävä loppuun palkan saadakseen :)

Elsa kuvas vähän videonpätkiä meidän keppitreeneistä:




Koirien ruokavalioon on tullut taas muutoksen tuulia. Paria kolmea hyvää nappulamerkkiä ollaan kokeiltu ja sopivatkin aivan hyvin muuten, mutta molemmilla tuntuu anaalit menevän tukkoon. Ja piereskelyäkin on havaittavissa ollut.

Ettakin on väliin saanut siis nappulaa, kun itsellä oli alkuvuodesta parin kuukauden vaihe (hyperemesis), etten kyennyt huolehtimaan edes itsestäni, niin oli miehen helpompi ruokkia koirat nappulalla.

Nyt koitamme skarpata ja molemmat koirat saavat tästä lähtien siis raakaruokaa. Nappuloita jäi varastoon jos tulee joku hätätarve, mutta muutoin koitamme nyt panostaa tähän täysipainoisesti. Toivotaan siis, että jää nuo ylimääräiset vaivat koirilta pois tämän ruokinnan myötä.

Tämän päivän posetukset:










sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Luonnetesti 7.6.

Eilen oli mitä jännittävin hetki mennä Ettan kanssa luonnetestiin. Testi järjestettiin Kangasalla. Videokuvat eivät ole kovin laadukkaat, koska neiti 7-v ei oikein aina pysynyt kameran kanssa paikoillaan. Pääosin kuitenkin taisi kaikki testialueet tulla videolle :) Tuomarina toimivat Marco Vuorisalo ja Heli Herranen, joista Marco oli se pääosin arvioija ja Heli toimi hyökkääjänä yms.

Ensimmäisellä videolla (klik) alkupuhuttelut/luoksepäästävyys/kelkka/puolustaminen/
sateenvarjo/tynnyri/pimeään huoneeseen meno

Alku oli niin Ettaa, "hau-hau-hau" kun mitään ei tehdä! Liiku nainen, tee jotain! :D Hieman oli hankalaa saada juteltua tuomarin kanssa, kun ei kuullut mitään. Ei se hirveästi tuomaria kyllä haitannut. Keppileikki tuomarin kanssa onnistui aivan hyvin, vaikka alkuun näytti ettei se meinaa leikkiä. Hyvin sieti jopa tuomarin pitää pään päällä kättä, mutta se kun tuomari löi kädellä keppiin, oli Ettalle liikaa. Eli ei aivan viimeiseen asti uskaltanut pitää puoliaan kepin kanssa.

Kelkkaan Etta reagoi välittömästi sen huomatessaan. Kovasti haukkuen ilmoitti vaarasta, mutta pakeni raukka-parka kun se tuli liian lähelle. Melko rohkeasti uskalsi kuitenkin tulla kelkkaa katsomaan kun se ei enää liikkunut. Huvitti, kun ne kelkan perässä tulleet kalja- ja limsatölkit kiinnostivat enemmän kuin se kelkka. Tuomari siinä vitsailikin jotain et onko tuttua juomaa :D Juu ei, meillä ei todellakaan koirat saa kaljaa, vaikka sitä välillä yrittävät kerjätäkin. Joka tapauksessa palautui kelkan hyökkäyksestä ihan ok, mutta kun siirryttiin seuraavan tehtävän alkuun ja Etta huomasi, että kelkkaa siirrellään, alkoi se taas sille haukkua.

Puolustushalua testattiin seuraavaksi. Jälleen haukulla ilmoittaa hyvin, mutta pakenee kun hyökkääjä tulee kohti. Näin itse arvelinkin tapahtuvan. Mutta erityisen iloinen olin siitä, että kun hyökkääjä tuli takaisin iloisena, otti Ettakin sen iloisesti vastaan.

Seuraavaksi kuljettiin seinän luo, jonka takaa räväytettiin sateenvarjo auki. Etta pomppas aika hyvin sivuun, mutta takaisin mentäessä meni itse rohkeasti tutkimaan äsken seinän takaa tullutta yllätystä. Ei siis jäänyt mitään pelkoa tilanteesta. Siitä jatkettiin tynnyrin ohitse, jonka rämähtämistä Etta toki säikähti, mutta oli enempi kiinnostunut siitä kuin että olisi pakoon lähtenyt sen pidemmälle. Tässä kohtaa esim. yksi saksanpaimenkoira veti ohjaajaa aivan täyttä häkää perässää pakoon, eikä olisi millään tullut katsomaan uudelleen.

Tästä hommasta jatkettiin pimeään huoneeseen. Oli hyvin jännittävää seurata Ettan toimia pimeässä. Tuomarit siis valottivat vähän taskulampuin, että jotain siellä näki. Etta tutki rauhassa tuomarit ne siellä kohdatessaan ja haki aika paljon turvaa naistuomarista. Etta haisteli ja kuljeskeli, kävi noin puolentoista metrin päässä musta, mutta kääntyi poispäin. Taas vähän tuomaria katsomaan ja istui tämän viereen. Siinä kohtaa meinasi kyllä naurattaa, kun toinen oli niin rauhassa ja hämillään. Sain onneksi pidettyä itseni hiljaa. Kohta Etta jatkoi matkaa ja pikku hiljaa lähestyi mua ja löysikin vihdoin. Ja voi kun se oli iloinen löytäessään :)
 

Toisella videolla (klik) seinä ja laukaukset

Seinään kiinnitettynä Etta piippaa, mutta melko rauhassa istuu. Tuomarin hyökätessä ei kyllä itseään uskalla puolustaa ollenkaan, raukka-pieni.

Vielä viimeisenä laukaukset. Liikkeessä laukauksen kuullessaan Etta ei siihen juuri reagoi. Toinen laukaus tulee kun seisoskellaan paikallaan, siitä lähinnä innostuu. Häntä heiluen käveltiin tuomarien luo, jotka ilmoittivat kokeen olevan ohi. Todella upeaa toimintaa Ettalta. Häntä toki kävi monessa kohtaa alhaalla, mutta aina kun tilanne oli ohi, häntä nousi. Läähättänytkään se ei yhtään stressaantuneesti, ainoastaan vähän kuumasta ilmasta johtuen.

Osasuoritusten tulokset

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys + 1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Tuomari sanoi, että saisi enemmän olla rinta rottingilla puolustamisissa kun kerta aloittaa työn hyvin, mutta usko pettää. Sama juttu siinä taisteluhalussa, kovasti yrittää pitää keppiä omanaan, mutta kantti ei kestä aivan kaikkea.

Yhteispisteet +170

Etta pönöttää testin jälkeen

Milan juoksut alkavat vihdoin olla takana päin. Kyllä meinaa jo kyllästyttää kun 14 pv saa rättiä vaihtaa joka välissä. Huoh. No täytynee säästää vähän rahaa, ja leikkauttaa jossain vaiheessa. Niin ja näyttelyt jäävät väliin kyllä nyt tältä kesältä. Harkitsen loppuvuodelle jotain, sillä en pysty juoksuttaa kyllä yhtään koiria kehässä ja handlerin saaminen on hankalaa.

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappumätsäri

Vappupäivä vietettiin mätsärissä. Yllättävästi oli porukkaa, joten aikaa menee..

Tytöt osallistuivat kumpikin koirineen lapsi- & lelukoirakisaan. Lauralla mukana husky Roosa ja Elsalla villakoira Fiona. Hienosti tytöt koiransa esittivät, varsinkin Lauran koira teki mahtavia hyppyjä hihnan päässä ja tykkäsi makoilla kehässä ;) Elsan koira käyttäytyi hieman rauhallisemmin.


 


Mila joutui odottelemaan vuoroaan todella kauan, mutta onneksi sai lepäillä autossa välillä. Häntä heiluen ja iloisesti Mila otti tuomarin vastaan ja kivasti antoi hampaat katsoa. Selän ja takaosan tutkiminen hieman jännitti (häntä koipien välissä), mutta ei se juuri paikoiltaan pakittanut. Uskaltanee siis näyttelyyn! Ja jäi koirallekin kiva muisto tästä kopeloinnista :)


 


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pääsiäisenajan kuulumiset

Pääsiäinen olla meni. Kovin oli mukava makkaranpaistoretki sunnuntaina koko perheen kesken, mutta sitäkin tylsempi loppu. Etta viilsi metsässä takatassun johonkin terävään ja näytti aika pahalta.. päivystykseen pääsyä piti odotella kolme tuntia ja haava ehti jo liimautua umpeen siitä haavamönjästä. Onneksi kuitenkin mentiin, että saatiin haava putsattua eläinlääkärin toimesta huolella ja sen jälkeen kunnon pakettiin pariksi päiväksi.



Kotiin kun tultiin, isäntä kantoi Ettan petille maate. Oli aika yllättävä reagtio Ettalta Milaa kohtaan, sillä se sai sellaisenkin ärähdyksen ja hampaiden vilauttelun osakseen, ettei siskon lähelle nyt sovi mennä. Hyvin antoikin sitten Ettan olla rauhassa koko illan. Meille ihmisille Etta ei sanonut mitään. Jännä miten se ei halunnut Milaa lähelleen. Meidän pikkuihmiset sitten hoivasivatkin Ettaa ja toivat peittoa päälle, että oli lämmin nukkua. Etta virkosi tosi huonosti siitä rauhoituksesta, ja meni ainakin 4-5 tuntia, että se pääsi edes jaloilleen. Puolen yön jälkeen Etta oli sen verran selvä, että uskalsin antaa lääkkeen ja vähän ruokaa. Aamulla se olikin taas normaali itsensä.



**

Maanantaina oli hieman erilaiset aksatreenit. Olimme nimittäin metsässä! Metsäagility oli oikein hauskaa, joskin rankkaa puuhaa. Tehtävänä oli suunnitella kukin oma rata, harjoitella se ja näyttää muille miten sujuu. Mila oli ensin vähän hukassa, mutta kunnon ohjauksella alkoi puiden kierrot sujua hienosti. Tämän tehtävän jälkeen suoritettiin kouluttajan tekemä rata. Johan oli koirat poikki siitä rämpimisestä.

Treenin jälkeen olikin luvassa muuta mukavaa, nimittäin makkaran paistoa laavulla. Olipa todella kiva ylläri kouluttajalta meille :)

Mila ja porokoira Maltti
 
**

Tiistaina otettiin tumppu pois Ettan jalasta. Hyvin oli siististi mennyt haava kiinni ja toivottavasti nyt pysyykin. Melko hankala kun on pitää toista riekkumatta, kun se on niin hätäänen liikkeissään, sisälläkin.

**
 
Luonnetestiin sain Ettalle paikka Kangasalaan 7.6.2014. Jännä päästä kattoo miten Etta reagoi tuollaisissa tilanteessa. Normaalisti Etta ei reagoi esim. pyssyllä ampumiseen (muutaku innostuen) ni nyt vähän jännittää onko se kuinka paineistunut sitä ennen niistä muista tehtävistä. Ja et leikkiikö tuomarien kans jne. Hyvin mielenkiintoista odotettavaa! :)

Paria näyttelyä kattelin sillä silmällä, et pitääskö mennä.. Kokkolan KV ja Saarijärven ryhmänäyttely. Lähempänäkin olis ollu esim. Mustasaaressa, mutta Kirsti Louhi ei tykänny yhtään Milasta, ni ei viedä sille toista kertaa. Olis kiva mennä molempien koirien kanssa molempiin näyttelyihin, mutta hitsi kun pitääs saada sitten joku esittämään Mila, kun ovat molemmat avoimessa luokassa. Innokkaita handlaajia?

**

Milan kanssa vaihdetaan aksa hetkeksi tokoon kun tulee tämä pakollinen tauko. Päästiin kuuden kerran alkeiskurssille. Toivottavasti sieltä saisi hyviä vinkkejä miten jatkaa tuota tokoilua Milan kanssa. Itse on jotenkin jämähtänyt, ettei mitenkään pääse etenemään. Josko nyt saatais uutta virtaa siihen hommaan. Tavoitteena olis myös BH-koe suorittaa Milan kanssa jossain vaiheessa, niin tuo on hyvää pohjustusta sitäkin varten.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kiva koulutus

Alunperin mun piti mennä vain Ettan kanssa Katja Ojansivun koulutukseen, mutta pääsinkin sinne molempien koirien kanssa. Olipa kerrassaan hyvä kouluttaja ja taas sai monta hyvää vinkkiä ja uutta näkökulmaa asioihin. Mikä siinä onkaan, kun itse ei aina havaatte yksinkertaisia asioita, ennen kuin joku ne sulle kertoo :)

Ettalla oli taas vauhti päällä ja sen kanssa ei kovin pitkälle ehditty, jos esteiden lukumäärää miettii. Sen sijaan keskityttiin lähdön liikavireongelmaan, eli siihen valtavaan räykyttämiseen ja paikallaan pomppimiseen. Mielenkiinnolla odotan treenejä, että pääsen sitä siellä testaamaan. Katjan mielipide siis oli, että Etta on nyt oppinut sellaisen kaavan, että se haukkuu ja minä odotan passiivisena että se on hiljaa. Sitten saa namin. Sitten voi taas haukkua ja taas saa namin kun on hiljaa. Kun kävelen pois Ettan voi hyppiä ja haukkua. Se on siis kuulemma oppinut että sen pitää haukkua että pääsee radalle. Voihan huokaus. No nyt yritetään opettaa se siis vihdoin oikein ja niin, että sen pitää olla hiljaa, että pääsee radalle.

Radasta:

Kolmosputkelta kepeille kuljetin tuosta putkien välistä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kierrättää putken takaa, mutta todella hankala ja hidas tie, kun koira ei olisi nähnyt keppejä lainkaan. Vähän meinasi maltin kanssa olla ongelmia ja siksi keppien eka väli oli vähän hukassa. Tokikin kepit olivat vielä tosi lähellä seinääkin, mikä hankaloitti asiaa.

Kepeiltä lähetys putkeen ja kutoshypylle takaakiertoon. Tässä kohtaa ei saanut missään nimessä käyttää putkijarrua, mitä joku meinasi käyttää. 7-8 välissä sylikäännöksellä tai vain pyöräytyksellä sai hyvin kohti kasin kautta putkeen. Yksi vaihtoehto oli tehdä seiska päällejuoksuna ja siitä pyöräytys kasille. Se toimi Milan kanssa hyvin.

Hypylle 14 niisto ja siitä pikapikaa 16:sta pakkovalssi lähetys putkeen. Milan kanssa toimi niin, että niisto 14, 15-16 väliin persjättö ja takaakierto-saksalainen 16:sta ja siitä lähetys putkeen. Putkelle 18 tein molemmille poispäinkäännökset. Joku teki tähän persjätön. Hypylle 19 pakkovalssi ja siitä valssilla kääntäen väli 20-21.Etta ei tainnut mennä tätä pidemmälle. Milan kanssa taas jatkettiin niin, että 22-23 väliin persjättö ja lähetys putkeen. Persjättö ennen hyppyä 25 ja siitä sylikäännöksen tapainen tai pyöräytys hyppy 26.

Vähän oli molemmille koirille haastava tuo 14 niisto, kun siitä piti itse tosissaan karata pois ennen kuin koira edes aloitti hyppäämistä. Sain palautetta omasta niistotyylistäni, että haen koiran turhan pitkältä kädellä ja sitten kun lähden liikkeelle, se käsi häviää ja koira ei hyppääkään. Eli pitäisi vain vähän pienesti merkata, ettei koira tule riippuvaiseksi kädestä. Täytyypä harjoitella.

Katja sanoi, että Milalla on tosi hyvä moottori, vaikka vauhtia ei niin paljon olekaan kuin Ettalla. Mila kuitenkin tekee 100-lasissa ja mielellään. Palkkautuu myös hyvin eri leluilla. Katja meinasi, että kyllä sitä vauhtia vielä iän myötä tulee ja kun Mila tulee itsevarmemmaksi suorittajaksi. Olisi kuulemma hyvä palkata aina jos se tarjoaa jotain estettä ja radallakin kun sinkoaa (=lue irtoaa) mun ohjaamana väärälle esteelle, niin bileet pystyyn vain. No näin mä oon kyllä oikeastaan aina tehnytkin. Miksipä sitä koiran motivaatiota tappaa sillä että itse ohjasi väärin. Lisäksi nyt kannattaa kuulemma hyödyntää tää raskausaika juuri näihin irtoamis- ja takaaohjausharjoituksiin.



















Ainiin, ja oon varmaan unohtanut hehkuttaa. Mila meni viime treeneissä ekaa kertaa suorat kepit kuudella ohjurilla. Kyllä sen piti ekalla yrittämällä tosissaan miettiä mitä tapahtuu ja kuinka mennään, mutta pikku hiljaa varmuus kasvoi. Jes! Vielä me onnistutaan niiden kanssa ja päästää kisoihinkin!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hallitreeniä

Mila pääsi naapuriseuran halliin treenaamaan tänään. Muuten ei koirasta huomannut, että vieraassa ympäristössä vierailla esteillä treenataan, kuin siten, että vauhti ei ollut sitä luokkaa, mitä se yleensä on, ja keinu rämähti todella kovasti. Toki jos itse pystyisin juoksemaan normaalia vauhtia, olisi se saattanut tuoda koirallekin vähän lisää puhtia :) Tää näyttää kyl ihan kauheelta hiiviskelyltä ;)

 
Kaksi kertaa Mila tuli keinun, kolmannella kertaa hyppäsi pois. Tehtiinkin sitten muutamia kertoja bäng gamea ja jätin pallon vielä palkaksi alastulolle. Johan alkoi löytyä itseluottamusta rämisevän keinun suorittamiseen!
 
Etta pääsee varmaan noin kuukauden päästä samaan halliin. Se onkin mielenkiintoista, sillä aikaisemmilla kerroilla Etta on käynyt siellä kisaamassa ja fiilis on varmaan sen mukainen.

Meillä on parin viikonlopun aikana tehty ulkoportaita ja terassia ja tämä kaksikko jaksaa sitten seurata tapahtumia silloin kun eivät pihalle pääse.


Piha on kyllä niin maan mainio mutalandia tällä hetkellä, ettei paljon muuta vois lapset ja koirat toivoa. Kuraeteinenkin on sitä itseään 100 %:sti nimensä mukaan, sillä kuraa löytyy ovien kahvoista, lattioilta (lapset kuravaatteineen...) ja peilikaapista, seinistä (koirat ravistelevat itsensä...). Pihaa on myllätty moto-koneen ja traktorin voimin, kun toinen käy kaatamassa puut ja alelee rallia, toinen kuskaa mutaista täytemaata suuret kasat lasten ja koirien iloksi. Voih, ehkä se onni ja autuus löytyy vielä joku vuosi meidänkin pihasta. Silloin pihassa on kiva (kuraton) sorapiha, nätti nurmikko ja paljon puhdasta metsää. Nyt keskityn nauttimaan vaan niistä aamuista, jolloin aurinko paistaa, sillä se nousee kauniisti tuolta metsän takaa ja paistaa pihaan. Kevät <3

Komiat portaat tuli. Vielä soraa pihaan, niin johan tulee hyvä!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Maaliskuu maata näyttää

...vaikka eipä sitä maata ole juuri lumikinokset peittäneet helmikuussakaan. Koirien kanssa on taas puuhailtu pikku hiljaa muutakin kuin lenkkiä. Oman sairastelun vuoksi molemmat koirat olivat kuuden viikon tauolla agilitytreeneistä. Viime torstaina Mila pääsi vihdoin tekemään agilityä. Ja eipä se tauko ainakaan pahaksi ole ollut. Ilo oli ylimmillään ja toinen oli ihan onnessaan kentällä.

Keppejä saatiin vihdoin askel eteenpäin. Kuja on riman levyinen ja verkot on vaihdettu ohjureihin. Pari saatiin jo ottaa poiskin ja silti pujottelurytmi ja varmuun Milalla säilyi. Ehkä tässä on vihdoin se keino löydetty, miten Mila saadaan kepit oppimaan. Putki-puomi erottelua tehtiin myös, mutta kyllä se putki veti enemmän. Lisää harjoittelua siis.

Tänään käytiin hallilla harjoittelemassa vähän niitä keppejä lisää. Alkuun oli niin kiire lelulle, ettei malttanut viimeistä väliä pujotella, mutta toistoilla ja palkatta jäämisellä oli vaikutusta ja saatiin se viimeinenkin väli suoritettua. Edettiin vielä niin että otettiin yhteensä kaksi ohjuria pois. Nyt niitä oli jäljellä enää kuusi. Seuraavalla kerralla pitää sitten siirrellä aukkojen paikkoja ja mahdollisesti ottaa yksi kaksi ohjuria pois. Tosi hyvin Mila hakee kepeille eri lähetyskulmista, mikä helpottaa työskentelyä jatkossa.

Kepit molemmilta puolilta:

 

 
Lisätään tähän nyt vielä tuore poseeraus tältä päivältä (2 v ja 1 kk)

 
Agilityä

 
Pallon odottamista...

 
...ja vähän tokoiluakin







keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Seinäjoen kisat

Mila kävi viime lauantaina Niina Leinosen koulutuksessa. Videomateriaalia ei saatu, mutta toisaalta ei haittaa. Tehtiin sellaistakin tekniikka-vääntöä, että ei siitä hirveästi materiaaliksi olisi ollut, kun tehtiin paljon toistoja samoista jutuista. Treenit meni muutoin hyvin, ja Mila oli oikein aktiivinen ja motivaatio oli kohdillaan. Jes!

Katsoin tuossa noin vuoden takaisia agilityvideoita Milasta, ja voi pojat miten paljon vauhtia sen menoon on tullut lisää. On siis ollut erittäin kannattavaa tehdä töitä agilitymotivaation lisäämiseksi.

Loppiaisena käytiin Ettan kanssa agiliitelemässä kolme kisastarttia. Ekalta agilityradalta hylly. Heti toisen hypyn pakkovalssi jäi onnistumatta jostain syystä. Etta kävi melkoisilla kierroksilla, eikä malttanut lähdössä. Käveli ja pomppi ihan törkeästi eteenpäin. Toisella hypyllä se tuli siis ohjauksesta läpi. Jatkoin rataa kuitenkin eteenpäin... kunnes rima tuli alas. Se olikin sitten soronoo ja nähdään seuraavalla radalla.

Toinen agilityrata onnistui hieman paremmin, joskin lähtö ei sen kummemmin. Ettalle ei saanut minkäänlaista kontaktia, saati että se olisi istunut edes jotenkin aloillaan. Voi meidän kuumakallea! Videolta on niin hyvä huomata omat typerät ohjausvirheet, kuten näissäkin radoissa. Itse olen aina liian myöhässä! Ja Etta tuli törkeesti A:lta läpi, puomilta vielä törkeämmin (alastulolta vitonen) ja keinultakin karkasi. Huoh. Ei auta kun alkaa vahvistaa näitä kontaktejakin ja möllikisoissa koittaa moittia sitä karkailusta. Tulos tältä radalta siis 5. Sijoitus 4./13. Etenemä 4,44 m/s. Nolla-tuloksella oltais saatu toinen luva...mutta ei oikeastaan edes harmita.

Kolmas rata oli hyppäri. Lähtö edelleen yhtä kamala. Tällä kertaa pani maate, eikä noussut käskytyksestä huolimatta. En halunnut kuitenkaan ottaa hyllyä sen vuoksi, että olisin sen käynyt palauttamassa istumaan. Rata sujuu ihan ok, paria myöhästelyä lukuunottamatta. Tulos 0 ja sijoitus 1./9. Etenemä 4,7 m/s. En edes tajunnut, että oli ihan turha ilmoittaa hyppyradalle, kun siitä meillä jo yksi luva on. Joten tämä oli tälläinen vähän "turha" nolla. Uskomatonta, että voin edes sanoa niin, kun ennen se nolla oli vain kaukainen haave :D

Lauantaina mennään Mustasaareen kisaamaan kaksi starttia. Muihin kisoihin en ole sitten vielä ilmoittanutkaan. Parissa mölli-kisassa voisi tosiaan myös käydä.

***

Meillä kävi vieraita pari päivää sitten. On se hupaisaa huomata, miten nämä koirat arvostavat eri asioita. Annoin uudet herkkuluut vieraiden soittaessa ovikelloa, jotta ne eivät häsäisi niin kovasti uusien ihmisten kanssa. Vielä mitä, Mila hylkäsi luun saman tien ovikellon kuullessaan, sillä sehän tietää I-H-A-N-I-A  I-H-M-I-S-I-Ä!! Etta taas oli onnesta soikea, saaden rauhan syödä luutaan, kun kaikki muut häsäsivät eteisessä. Etta ei siis vaivautunut edes kurkkaamaan, ketä tulee. Ei voisi vähempää kiinnostaa, kun on tämä luukin syötävänä :) Mila sen sijaan häsäsi ja halusi tutustua, haki välillä luuta näytille uusille tuttavuuksille ja välillä vei pois. Häntä vispasi viimeisen päälle ja oli niin kivaa. Kylään tulleet pari lasta eivät halunneet silittää ja vähän epäröivät Milan lähestymistä, sai myös Milan vähän jännittämään. Mutta kun kukaan ei siitä piitannut, se jatkoi samaa luunsa esittelyä ja silitysten kerjäämistä vielä ison tovin. Milalle siis ihmiset ovat paljon tärkeämpiä, kuin ruoka. Ja Ettalle taas toisin päin. Hassuja.