torstai 29. elokuuta 2013

Mejä

Ensimmäisissä (sekä itseni että koirani) mejä-kokeissa käytiin viime viikonloppuna. Koko viikonloppu vietettiin mejäilyn parissa, sillä Etelä-Pohjanmaan espanjanvesikoirat ry. järjesti Perro Tryskööt 2013 aiheena mejä. Lauantai sisälsi teoriaa Jyrki Rasinpään johdolla ja sen jälkeen pareittain maastoon tekemään sunnuntain koetta varten jäljet. Sunnuntaina oli vuoro toimia oppaana itse tehdylle jäljelle. Tosin en kovin pitkään oppaan virkaa saanut suorittaa, kun kokeessa ollut koira ei tohtinutkaan lähteä jäljelle.

Ettan vuoro koitti parin tunnin odottelun jälkeen. Kuuma oli, joten nesteitä koitettiin tankata ennen suoritusta. Ettan koeselostus Rasinpään Jyrkin arvostelemana meni tähän tapaan:

Jäljen ikä: 19 tuntia 51 minuuttia
Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Etta tutkii alkumakauksen ja aloittaa maavainuisen jäljestyksen sopivalla kävelyvauhdilla. 1. osuus sujuvaa jäljestystä tehden vain pieniä tarkistuksia jäljen sivulle. 1. kulmalla makaus merkataan, mutta jatketaan suoraan kulman yli. Pyöritään kauan kulman takana ja palataan monien kehotusten jälkeen jatkamaan. 2. osuuden alku hyvin jäljestäen, tehden tarkistuslenkin. Osuuden loppupuolella lopetetaan eteneminen, jatketaan monien kehoitusten jälkeen. 2. kulman taus tarkistetaan ja makaus merkataan. 3. osuuden alku sujuvaa jäljestystä. Puolenvälin jälkeen ajaudutaan jäljen sivuun ja tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen edetään kaadolle, jota jää tutkimaan. Tänään runsaan ajan ylityksen (jäljestysaika 56 minuuttia) ja hukan takia ei voida palkita."  Maksimi jäljestysaikahan on 45 minuuttia.

Etta ei siis selvästi jaksanut tuossa kuumuudessa keskittyä noin pitkään. Kesken jäljestyksen yritti raasu jäädä pieniin ojantapaisiin läpsyttelemään veden kanssa. Mikä ei kyllä ollenkaan haitannut tässä kuumuudessa. Jos meinataan uusiin kokeisiin, täytyy tosissaan alkaa harjoittelemaan. Positiivista oli kuitenkin huomata se, että Etta jäljesti noinkin hienosti, vaikka jäljellä oli verijäljen lisäksi kahden ihan vieraan ihmisen jäljet. Yleensä kun sitä itse vetää jälkeä omalle koiralleen :) Toisekseen Etta oli todella kiinnostunut hirven sorkasta. Nappasi sen suuhunsa ja näytti selvästi siltä, että tämä on mun aarre! :)

Kuvasaastetta tämän illan riemuista pellolla:










Pupuja??


 



 
Lauantaina yritän ehtiä mittaamaan Milan Seinäjoen kisoissa tulevia agilitykisoja varten. Homma on meillä muuten hyvällä mallilla. Kaikki kontaktit ok (paitsi A:lta juoksee yleensä läpi osuen kuitenkin kontaktille), mutta kepit vielä vaiheessa. Ne kun saadaan vielä kuntoon, niin sit kisoihin ;)
 
Niin ja Kennelliitolta odotellaan edelleen tuloksia...

torstai 22. elokuuta 2013

Jäsenkorjausta

Tiistaina Mila pääsi käymään sorsamiesten leiripaikalla. Kylläpäs se pelästyi jättisuurta saksanseisojaa. Raasu kun ei ole nähnytkään varmaan niin suurta :) Kaksi muuta kaveria olivat patterdalenterrieri ja kettuterrieri. Onneksi kaikki koirat olivat kilttejä ja Milakin jopa suistui leikkimään :) Sorsaakin päästiin maistamaan, mutta kovasti Mila oli sitä mieltä, että se on tietty ruokaa. Nokka hävisi vähän turhan nopeasti parempiin suihin, ennen kuin ehdin kieltää. Suuhun ottaa käskystä, mutta pudottaa aika nopeasti ja alkaa syömään, jos ei erikseen kielletä :) Kotiin tuotiin pari sorsaa pakastusta varten. Pääsi Ettakin haistelemaan.




 
Keskiviikon agilitytreeneistä pari kuvaa a la Elsa :)
 
 


Tänään käytin koirat toistamiseen jäsenkorjaajalla, joskin pari kuukautta sovittua myöhemmin, mutta joka tapauksessa. Ja hyvä että menin!

Milalla oli lantiossä jälleen melko tiukkaa. Samoin lapojen välissä. Se onkin istunut taas pari viikkoa hassusti pyllyllään ja selkä siitä kohtaa juuri ennen lantiota oli pyöristynyt. Lantiossa oli tosi syvällä jänteet miten sattuu lihasten haittana ja selkäranka ei tuntunut koko matkalta oikein. Mila painoi pään välillä mun syliin ja katseesta näkyi helpottunut olo. Vaikka inhottavaa se varmaan teki jostain kohdin, tuli välillä sellaisia huokauksia, että kyllä pienen tytön olo helpottui.

Käsittelyn jälkeen selkäranka selvästi suoristui ja askel kulki keveämmin. Anu sai Milalta ruhtinaalliset kiitokset pusutteluin ja sylittelyin. Koko koira heräsi aivan henkiin siitä ilosta ja riemusta, mitä hyvä olo sai aikaan :)

Ettalla vuorostaan oli näkyviä oireita kerrottavana; noin kuukausi sitten raapimisen seurauksena ilmaantuneet haavat oikeassa poskessa ja vasemman etutassun järsiminen.

Tähän väliin lisättäköön, että ensimmäistä kertaa Anulle mennessämme Ettalla oli näitä samoja oireita (sata kertaa pahempana), mutta lisäksi se selkä joka vaivasi mm. niin että Ettahan paineistui pujottelussa niin kovasti, että käveli ne läpi, jos toistoja oli yli kaksi kertaa. Ei ihme, kun hermosärky vaivasi! Nyt kuukausia myöhemmin on voinut katsoa ja todeta, miten Ettan vauhti ja varmuus pujottelussa on kasvanut todella paljon, eikä se ole kävellyt niitä enää kuukausiin. Ihan mahtavaa, että selkävaivat on historiaa.

Mutta sitten takaisin asiaan. Eli lähestulkoon heti selvisi, että ns. issiasvaiva oli pysynyt poissa ja selkä ihan ok. Takareisissä oli jänteet lihasten päällä estäen näin takajalkojen täydellisen käytön mm. ponnistuksissa. Oli suuri työ saada ne auki, mutta onneksi ne tuli kuntoon.

Ettan posken raapiminen johtui siitä, että leukajänteet kiristivät ja etutassua vaivasi se sama kaula-raaja-lihaksen päälle jumittunut jänne, mikä viimeksikin. Olisittepa nähneet miten Ettan silmistä huokui kiitollisuus, rauha ja rentous. Se tuijotti mua suoraan silmiin kun Anu käsitteli kaulaa ja niskaa, ja painoi pään mun syliin. Silmät sillä siinä lupsuivat ja koko koira muuttui aivan täysin rennoksi. Ei ole moni nähnyt Ettaa sillä tavoin rentoutuneena. Anukin sanoi, että Ettasta tuli ihan hyytelöä :)

Lavat Ettalla olivat eri paria. Vasemman puolen lapa roikkui alempana Ettan seistessä ja istuessa. Vasen etutassu oli sillä tavalla väärässä asennossa, että se ei pystynyt käyttämään sitä normaalisti. Vasen etutassu näet kääntyi Anun sitä koukistaessa ulospäin kyynärpää edellä eikä suorana ylöspäin kuten normaalisti. Myös tämä on kiristänyt aika reippaasti Ettaa. Ja sekin on ollut varmasti hankala esteitä hypätessä, kun ei tassu taitu kunnolla.

Kaikki paikat saatiin Ettaltakin kuntoon ja taisi sekin pienen pusun Anulle muiskauttaa kiitokseksi. Lapojen asento näytti nyt normaalilta ja ravissa ja käynnissä lavat liikkuivat normaalisti.

Viikonlopulle on tiedossa Perro Tryskööt mejän merkeissä. Etta pääsee ensimmäiseen mejä-kokeeseen, ja mä jännitän sitä ihan löysät housussa :D

torstai 15. elokuuta 2013

Luustokuvat

Reissu eläinlääkäri Ventelälle Kankaanpäähän on tehty. Ettan selkä on koko rangan mitalta terve, hieno juttu!

Milalla myös selkä terve. Lonkat lupaavat eläinlääkärin mukaan A:ta. Kyynärpäissä oli 0,1 milliä "jotain" kun jalka oli koukussa, suorana se oli aivan normaali. Eläinlääkärin mukaan tälläiset kyynärpäät arvioidaan Kennelliitossa nollaksi. Ja muutenkin sanoi, että nämä kyynärpäät eivät tule koskaan haittaamaan harrastamista, vaan ovat ihan terveet. Toivotaan siis että Kennelliitto tulkitsee nämä myös nollaksi.

Olipa siis kiva kuulla, että molempien koirien luustot ovat terveet. Koirat olivat herätessään ihan sekaisin rauhoittavista ja hoipparoivat kuin kännikalat konsanaan. :D




keskiviikko 14. elokuuta 2013

Vihdoin viimein päivitystä!

*Emmi Lavikan treenivideot lisätty 17.8.2013*
 
Kylläpähän kesti saada uuteen tupaan netti toimimaan. No mutta hyväähän kannattaa aina odottaa. Ja samalla on menny loma toteen, kun ei ole päässyt pöytäkoneelle melkein kolmeen viikkoon ruutua vahtaamaan :D
 
Sitten asiaan. Uuteen kotiin on siis muutettu, ja koirat sopeutuneet yllättävän nopeasti. Kotiinjäämisharjoituksiakin ovat saaneet koirat tehdä lomasta huolimatta, että lomalta paluu sujuisi paremmin.
 
Parissa koulutuksessa on heinä/elokuun aikana käyty ja tässä vähän videomateriaalia niistä. Millään en muista enää mitä ajatuksia oli kirjoitettavana, mutta puhukoot videot puolestaan :)
 
Ensin Heinosen Sarin treenit +28 asteen helteessä. Ei ollu helppoo koiralle saati itselle. Yllättävän hyvin Milalla kuitenkin pysyi vauhti ja Ettahan ei säitä paljo kattele kun akstaan ;)
 
 
 
Emmi Lavikan koulutuksen videomateriaalia tässä:
 
Pätkä 1. Kaikki menee hienosti, kunnes matka tyssää putkeen. Jotain siellä on ja sitä täytyy todella jäädä haistelemaan ja tutkimaan. Itsekään en sieltä mitään löytänyt, mutta koira selvästi näyttää siellä olevan joku iki-ihana tuoksu :)
 
Pätkä 2. Alussa mun sekoilua, kun ohjaan hippasen väärään suuntaan. Vielä on Milan meno vähän sellaista, että kuin se olisi jonkun toisen asialla. Sillä on nimittäin aikaa katsella ja vilkuilla mitä muualla tapahtuu ja silti se ehtii suorittaa annetut tehtävät :)
 
Emmi käski mun palkata vähemmän kädestä. No, käytännössähän en edes palkkaa kädestä vaan lelu lentää multa ja pyrin heittämään sen niin ettei se huomaa sen tulevan multa. Yritetään silti jatkossa palkata enemmän apuohjaajan/kouluttajan toimesta. 
 
Mila pääsi piipahtaamaan epiksissä toista kertaa. Alla video myös niistä kemuista. Kokeiltiin tällä kertaa ihan oikeaa mölliluokkaa ja aivan hyvinhän se sujui. Puomille vein Milan turhan vinosti, mutta muutoin oikein kiva rata. Mila se vaan on niin hassu kun tekee kiltisti kaiken mitä pyydetään. Tuloksena 5 ja sijoitus 1. Kisavideo tästä linkistä.
 
Huomenna mennään Ventelän Karille luustokuvauksiin. Ettalta kuvataan selkä (epävirall.) ja Milalta selkä (epävirall.), lonkat ja kyynärpäät. Toivotaan hyviä tuloksia :)