perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mejä

Mila sai ajaa tiistaina ensimmäisen verijälkensä. Jälki oli noin 21 tuntia vanha ja tein sen melko hankalaan metsään. Ilmavainun Mila otti jäljestä jo kaukaa ennen kuin pääsimme aloituspaikalle ja kovalla kiireellä sinne halusi. Itse jäljestäminen ei ollut tarkkaa, vaan Mila haisteli hetken, eteni metrin ja löysi jotain mielenkiintoisempaa jäljen sivusta. Palasi takaisin ja ihmetteli "Mitäs sitten tehtäis?", mut pienellä avustuksella kiinnostui taas jäljestä. Tätä samaa toistui lähes koko jäljestyksen ajan. Ensimmäinen osuus oli noin 20 m, jonka jälkeen 90 asteen käännös. Kulmassa oli "makuupaikka", jonka Mila ohitti ja oikaisi siis jo toiselle pätkälle, mutta kutsuin sitä takaisin haistelemaan sitä, josta jatkoi itse eteenpäin.

Hapuillen, mutta eteenpäin edeten löytyi jäljen pää ja siellä odottanut kanilla peitetty dami. Kannustamalla Mila nappasi karvadamin suuhun ja kovin leveää käveli takas autolle palkintoa kantaen :D

Tein vielä kaksi hakua toiseen metsään niin, että kävin nakkaamassa kyseisen damin Milalta piilossa sinne ja lähetin etsimään. Mila yritti ja yritti, mutta kohteen löytäminen oli kyllä aikaa vievää. Pääasia kuitenkin että lopulta se dami löytyi ja innokkaasti sen minulle toi molemmilla kerroilla. Nenän käyttäminen on siis vähän hätäistä ja pääosin käyttää ilmavainua, mutta eiköhän se siitä ala keskittymään :)

Menin ja ilmoitin Milan taippareihin heinäkuulle. Jännä nähdä onko sillä taipumuksia tähän hommaan noin tuomarin näkövinkkelistä, vai onko ne ihmiset sielläkin se paras asia,ettei voi keskittyä :)

Nyt vaan hankkimaan jostain lintu/jänis, että voi harjoitella laahausjälkeä ja riistapukki, että voi harjoitella vedestä noutoa!

Vauvana jo tutustuttiin linnunhajuun

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kyllä maalla on mukavaa

Milalla on tainnut olla joku juoksujen jälkein masennus. Ynnäsin tässä yhteen 1 + 1 ja totesin seuraavaa: kevään ajan juoksujen jälkeen Mila on syönyt huonosti ja agilityssä ollut hitaanlainen. Muistelin, että ruoaksi ei kelvannut juoksujen jälkeen nappulat mitä oli ennenkin syönyt ja nirsoili kovasti ruokansa kanssa. Aina jätti nappuloita ja ainoastaan, jos sekoitin joukkoon lihaa, söi kaiken. Agilityssä Mila oli vesikoiraksi ihmeellisen maaninen. Ajattelinkin, ettei me koskaan tulla esimerkiksi pääsemään ihanneaikaan kisoissa.

Nyt kun asiaa mietin keskiviikon treenien jäljiltä, ymmärsin miten Mila on muuttunut toiseen suuntaan viimeisen kuukauden aikana. Havaattin, että eihän se ole jättänyt nappuloitansa syömättä moneen viikkoon. Ruoan joukossa on ollut vaihtelevalla menestyksellä mukana lihaa tai on syönyt pelkkiä nappuloita. Kumpaakaan ruokaa ei ole jättänyt edes yhden nappulan verran. Ja molempiin ruokailuihin tulee kiireen vilkkaa, kun kutsu käy.

No entä sitten agilityn saralla. Sanoisinko, että kaksi tai kolme viikkoa sitten vauhtia alkoi olla enemmän. Motivaatiota oli selvästi enemmän. Halua tehdä oli selvästi enemmän. Viikko sitten treenattiin kaatosateessa ja Mila oli ihan fiiliksissä. Se teki töitä kovasti ja mielellään. Nyt keskiviikon treeneissä se oli ihan fiiliksissä. Rallatti jopa lelun kanssa putkeen, kun oli niin kivaa (ei ole koskaan ennen tehnyt niin!).

Voiko siis tosiaan olla, että sillä oli joku masennus tai jonkin sortin valeraskaus?

Keskiviikon treeneissä riitti siis intoa ja vauhtia vaikka kuinka, ja Mila jaksoi kontaktillekin useita toistoja. Onpa ihanaa, jos meidän kisaura ei tule tyssäämään vauhtiin. Kaiken kukkuraksi Milalle on löytynyt SE OIKEA lelu. Agimuna! Ennen vinkuva wubba oli parasta mitä koira voi tietää, nyt ei kelpaa wubba, jos kädessä on agimuna :) Eipä sen väliä, nyt saa Etta ihan huoletta tuhota kaikki meidän vinkuvat lelut ja Mila saa leikkiä rakkaan munansa kanssa :D

Agimuna















Mittasin Milan virallisella mitalla epävirallisesti muutama päivä sitten. Mittaus oli hankala tilanne, kun Mila The Epä-vesikoira rakastaa yli kaiken ihmisiä ja mittaaa siinä nyt sitten kun toinen on ihan kiemuralla onnesta. Mikäli mitta siinä touhussa nyt tuli oikeaan kohtaan 43 cm tuntumaan, näytti säkän ja mitan väliin jäävän reilusti yli sentin ilmaa. Mahtavuutta! :) No, heinäkuussa sitten mitataan virallisesti.

Viikolla käytiin kävelyretkellä uuden kodin lähettyvillä. On se hienoa, kun on koirilla oma uimapaikka muutaman sadan metrin päässä Kyrönjoessa. Tytöille löytyi ihania kukkaniittyjä joen ja tien väliseltä aluuelta. Ei voi kuin todeta, että kyllä maalla on mukavaa :)



















Mila tykkäsi uimisesta kovasti. Täällä videokuvaa koirien touhuista vedessä :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kymppiä pukkaa

Mikkilän Sarin hyppyradalta tänään tuloksena 10. Kaksi rimaa alas. Hitusen harmittaa, sillä Etta teki taas luokan nopeimman ajan! Etenemä radalla 4,42 m/s! Nyt vain kohti uusia yrityksiä :)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Vuoden ekat startit

Etta starttasi ekat kisat tälle vuotta. Rimat oli 60 cm korkeudessa, mikä hieman yllätti ja huolestutti. Radan alku oli lisäksi hankala. Radalta tippui yhteensä kolme rimaa ja kepeiltä ilmeisesti kielto. Tulos siis 20. Aika oli kuitenkin luokan nopein, joten siihen saa olla tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon ne muutamat venymiset, kun ei Etta ehdi kääntyä :)

Toisella radalla Etta hyppäsi nätisti kaikkien rimojen yli pudottamatta yhtään. Itse ohjasin jotenkin hassusti , joten kepeiltä tuli kaksi kertaa vitonen. Kymppi oli tämän radan saldo.

Kokonaisuudessaan Ettan suoritus oli oikein hyvä ja se kuunteli hyvin ohjausta. Pientä hiomista vaan ja saadaan se eka nollakin jossain vaiheessa :)

Huomenna maanantaina sit startataan omissa kisoissa yksi hyppyrata, nähtäväksi jää miten se sujuu.

Mila starttasi oman kisauransa tänään supermölleissä eli hyppy-putki-luokassa. Yllätyin miten se keskittyi täysin muhun kun radalle mentiin, eikä ollenkaan katsellut niitä ihania ratahenkilöitä saati tuomaria! :) Pari läheltä piti -tilannetta meinasi tulla ja hyvin Mila piti vauhtia yllä koko ajan. Tuloksena nolla ja palkinnoillekin vielä päästiin luokan nopeimmalla ajalla :) Hieno ja pätevä Mila!

Elsa oli joukossa kameran kanssa, joten tässä hienosti kuvattu suoritus