sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hannan valmennus

Milan kanssa oltiin eilen Hannan valmennuksessa. Mila väsyi jostain syystä tosi nopeasti, mutta saatiin hienoja onnistumisia myös. Vastakäännökset ja takaaleikkaukset, persjätöt ym. sujuivat yllättävän hyvin! :)

 
 

Tarttee lähteä lelukaupoille, sillä patukka ei ollutkaan kovin mukava tänään ja palloista oli "loppunut virta" eli tarttee löytää semmosia palloja, joissa pysyy se vinku sisällä!

Tänään en jaksanut lähteä ajelemaan niihin möllikisoihin, mutta eipä se Milakaan olisi jaksanut osallistua. Ehkä me vielä jätetään nuo möllikisailut keväämmälle. Ehtiihän sinne :)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Pakkasta pitelee

Jäsenkorjauksen jälkeen olen huomannut muutamia muutoksia. Etta järsii tassujaan enää hyvin harvakseltaan ja päähän ei ole tullut uusia rupisia haavoja. Jes! Lisäksi Etta vaihtaa askellajia raville todella helposti ja peitsaaminen on muistaakseni jäänyt kokonaan pois. Ennen pissalenkillä Etta peitsasi tai muuten käveli huonosti tai laukkasi tosi lyhyttä laukkaa. Nyt menee useimmiten pitkällä nätillä ravilla :) Tuntuu myös että silloin sen koko kroppa näyttää pidemmältä.

Agilityssä meno on mukavan kepeää ja tiistaina Etta kuunteli ohjausta oikein hyvin. Videolla näkyy miten kiihkeästi se on radalle lähdössä (jos vain minä saisin sen helkutin pannan pois päästä) ja meno on oikein mukavaa siihen saakka kunnes unohdan missä piti itse sijoittua ja ohjata (kepit). Rimat oli vielä toki matalalalla, mutta pikku hiljaa niitäkin nostellaan.



Milassa en näin selviä muutoksia ole havainnut, sillä sehän oli jo alkuunkin "kunnossa". Agilityssä meno oli torstaina kovin iloista. Mahtaisiko muutokset näkyä jossain vaiheessa siis agilitykentällä nopeutena ja ketteryytenä. Kuka tietää :)

 


Mukavia nämä viikonloppuaamujen -20 pakkaset. Onni on koirille tassukat, niin voi huoletta lähteä nauttimaan aurinkoisista aamuista ilman että koirien tassut jäätyy :)

Tupatyömaalla näyttää jo tältä. Tulevalla viikolla taidetaan saada ulkolaudoitus paikoilleen, mahtavuutta! Lattiakin valetaan tulevalla tai seuraavalla viikolla, joten näillä näkymin muutto ajoittuu kesä-heinäkuun vaihteeseen.




Takapihalla on mukavasti tilaa

Ensi lauantaina olis luvassa taas Hanna Löytynojan koulutus ja sunnuntaille kaavailin supermöllikisoja Milalle. Lisäksi touko-kesäkuulle olen katsellut muutamia näyttelyitä.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Jäsenkorjaus

Pitkään odotettu ja pelättykin käynti Kokkolassa jäsenkorjaajalla koitti tänään!!

Mila pääsi käsittelyyn ensin. Ajattelin, että otetaan se helpompi tapaus käsittelyyn ensin. Mutta kuinka kävikään.

Pihalla tavatessamme Anu hieman tarkaili liikkumista. Milalla takajalat olivat liikaa mahan alla ja jotain muutakin siitä taisi sanoa, mutta en enää muista mitä. .Mila otti uuden ihmisen vastaan mukavasti ja sisällä tyrkkäsi itsensä heti Anun syliin. Mila rauhoittui tosi kivasti lähes heti ja istuskeli mukavasti siinä Anun edessä. Olipa jännä huomata, miten eri tavalla Mila oli tässä käsittelyssä, verraten esimerkiksi hierontaan.

Anu tekee kaiken koiran ehdoilla. Koiraa ei laiteta väkisin makuulle, vaan se saa olla itselleen mieluisassa asennossa. Anu myös kuunteli koiraa ja hoiti sitä kehon osaa, mistä koira halusi itseään ensin hoidettavan.
Milalta yritettiin ensin käsitellä leukanjänteitä, mutta Mila heittäytyi ihan vallattomaksi häsääjäksi. Kun Anu siirtyi selkää käsittelemään, Mila rauhoittui samantien! Uskomatonta, miten hienosti koira osaa kertoa sen, mikä on sille parasta ja miten se haluaa itseään hoidettavan!!

Jänteitä oli siellä täällä väärissä paikoin, lähinnä lihasten päällä estäen niiden täyden liikkuvuuden. Etuosassa jänteet kiristivät lapojen päällä, ja ne saatiinkin suhteellisen nopsaa paikoilleen. Mila oli Anun sanojen mukaan heti mukana juonessa, eli se auttoi itse jänteet paikoilleen hyvin pieninkin elein: haukottelemalla tai esimerkiksi pikkuisen päätään nostamalla.

Selässä oli todella isosti jänteet vinksallaan ja lihakset jumissa niiden joukossa. Kovasti paljon vaadittiin käsittelyä. Anu kadotti tässä kohdin hetkeksi oikean käsiteltävän jänteen ja Mila reagoi siihen välittömästi. Muutaman sekunnin kuluttua Anu kuitenkin löysi etsimänsä ja Mila rauhoittui taas välittömästi. Itse siinä katselin ja kuuntelin ihmeissäni, miten Anu kertoi tässäkin koiran reagoivan aina, jos siitä tuntuu ettei käsittelijä ole kartalla.

Takaosassa jänteet kiristivät kuin vanne uuman kohdalla koko koiran ympäri. Milan karva oli lintassa tässä kohdin  ohuena nauhana koiran ympäri ja Anu kertoikin, miten koiran turkkikin voi paljastaa ongelma-alueita yllättävällä tavalla.

Milan istuessa Anu näytti, miten sen oikea reisilihas näkyi nätisti ja reiden kohta oli pyöreä. Kun katse siirrettiin vasemmalle puolelle, oli se ihan lintassa ja suora (ei mitään pyöreyttä). Jänne puristi tässä kohdin reisilihasta ja kun se saatiin oikealle paikalle, nousi lihas esiin. Hämmästyttävää!

Yhden ainoan kerran kuulin Milan örähtävän hyvin hiljaa. Ei voi kuin todeta, että kipeää tämä käsittely ei koiralle tee. Inhottavaa se varmasti kuitenkin oli. Mila kiitteli siitä huolimatta Anun sadoilla pusuilla  :)
___________________________________________________________________________

Etta reagoi uuteen ihmiseen todella kummallisesti. Olen jo tottunut siihen, että vähintään kerran haukahtaa sekä vieraalle että tutulle ihmiselle, mutta ei tällä kertaa. Tyynesti se haisteli hetken maata ja juoksi sitten Anua haistamaan. Etta teki kaiken tämän ääneti. Haukkumatta. Örisemättä. Ihan hiljaa.

Anu seurasi siinä samalla Ettan liikkumista ja kertoi miten se liikuttaa oikeaa takajalkaa paljon lyhyemmällä asekelleella verrattuna vasempaan. Huomasin tämän itsekin nyt kun joku sellaisen ääneen sanoo. Oikea jalka selvästi töpötti ja vasen liikkui reippaalla askelpituudella. Siirryttiin sisälle ja Etta oli edelleen hiljaa. Käsittelyn alkaeassa Etta oli asenteella evvk, mutta pään ja kaulan käsittelyn ajan se oli aivan nätisti.

Kerroi heti alkuun Ettan rupisesta päästä ja että sitä hoidetaan homeopatialla mm. oletetun stressin vuoksi. Lisäksi kerroin Ettan jälttävän kovasti etujalkojaan, varsinkin vasenta. Mitä ilmeisin syys selviää tästä kuvasta, kaula-raajalihaksista. Empä olisi arvannut miten iso lihas on kyseessä, ennen kuin tämän kuvan näin. Iso lihas, joka on jänteen puristamana, on mitä ilmeisin syypää näihin vaivoihin. Tämä jumi on aiheuttanut Ettalle luultavasti päänsärkyä, jonka vuoksi päässä on noita rupisia haavoja. Tassun jälttäminen selittyy tällä myös.

Lähde: http://www.dlc.fi/~mattiera/pr011.html

Ettalla oli jänteitä väärissä paikoissa myös korvien tyvessä, rinnassa, kaulassa, niskassa, selässä, kyljissä ja takaosassa. Eli ihan kaikkialla.

Rintarankaa käsiteltäessä Etta oli aluksi ihan ok. Pian alkoi pieni vinkuminen ja sitten se jo kohta hyppäsi melkein mun silmille ja ärähti. Löytyi siis iso jumi :( Etta kertoi tällä ärähtämisellä että paikka jota käsitellään, on siihen hetkeen väärä. Niinpä Anu siirtyi alemmas. Vaan eipä paljon tilannetta helpottanut vielä isommat ongelmat. Huokaus.

Anu silmäili ensin takaosaa ja sen liikkuvuutta. Etta ei tykännyt yhtään häntään koskemisesta, saati muutenkaan takapäähän kajoamisesta. Ettan häntä kääntyi sivulle kylkeä myöden aivan hienosti oikealle. Vasemmalle se jäi 90 asteen kulmaan, eikä liikkunut siitä enempää. Ihan hännän tyven lähellä oli pahin ongelmien aiheuttaja. Anu kertoi Ettalla olevan issiaskipua. Issiashermo oli lujasti pinteessä nikaman painamana. Siis hermokipua, voi koira parka!! Lisäksi hermot ja jänteet olivat ihan miten sattuu sekaisin. Kolme nikamaväliä oli ihan tukossa. Toinen huokaus.

Aivan häjyä teki yrittää pidellä Ettaa paikoillaan istumassa, että saataisiin jotain tehtyä. Ettan ulina oli jotain järkyttävää, en ole koskaan kuullut sen laittavan noin. Se yritti useita kertoja purra Anua, tai ainakin saada sen kädet irti takapäästä. Anu totesi Ettalle, että "kiroile vain, se on sun oikeus". Vaikka kuinka varovasti se yritti Ettaa käsitellä, ei kivulta voinut välttyä. Onneksi takaosa saatiin kuntoon nikama nikamalta ja viimeisiä kohtia käsiteltäessä Etta laitettiin kyljelleen makuulle. Hetken vielä teki häjyä ja yhtäkkiä huomasin Ettan olevan täysin rento. Rapsuttelin sitä edelleen korvan juurelta ja katsoin miten se painoi silmänsä kiinni. Siis Etta, jonka en ole koskaan nähnyt tuolla tavalla rentoutuvan muualla kuin kotona, laittoin nyt silmänsä kiinni. Mikä huojentava tunne itsellä, kun näki omin silmin kaiken sen kivun lähteneen!

Ettan harmiksi homma ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Rintarangan käsittely, joka hetki sitten jäi kesken, oli nyt tetävä loppuun. Kun takaosan jumit oli hoidettu, meni rintarangastakin jänteet helpommin paikoilleen. Etta auttoi Anua välillä mm. aivastamalla juuri oikeassa kohdin saaden näin jänteen paikoilleen :)

Anu totesi jossain kohdin Ettalla olevan mutka rangassa, eli ns. skolioosia. Huojentavaa oli kuitenkin kuulla, että se olisi helposti laitettavissa paikoilleen. Käsittelyn lopuksi selkäranka oli kuulemma kuin nättiä helminauhaa. Niin ja kuulemma Ettalla ei ole mitkään tiukat nikamavälit, vaan ne välit on olleet täynnä jänteitä ja mitä kaikkea. En enää edes muista, mutta että vika ei ole rakenteellinen, vaan ihan hoidettavissa.

Jotta ei homma liian helpoksi mene, niin vasemmasta jalasta löytyi vielä kierteellä oleva reisilihaskin. Se oli kuulemma kuin tiskirätti rullalla. Sekin saatiin suoraksi ja takaisin toimintakykyiseksi.

Ehkä hirveintä oli kuulla se, että ei ole ollut kaukana tilanne, jossa Ettalta olisi pettänyt takaosa alta. Se olisi voinut tapahtua esim. agilitytreeneissä yhdellä hypyllä, jossa olisi tullut hiuksen hieno väärä asento kesken hypyn tai alastulon. Se olisi ollut siinä. Olen niin kiitollinen Riikkikselle, joka mulle tästä ihmisestä kertoi ja Minnalle, joka mulle yhteystiedot antoi. Nyt Ettalle ei pääse käymään näin ja ennen kaikkea nyt sillä ei ole enää kipuja.

Käsittelyn jälkeen Ettakin kiitteli hyvästä hoidosta pusuttelemalla ja hetken sitä siliteltyäni se kyyhötti istuallaan kuin kaiken antaneena pää roikkuen lattiaa kohden. Rentona. Rauhallisena. Kivuttomana. 

Ulkona Anu vielä katsoi Ettan liikkumista. Molemmat takajalat askelsivat nyt samanpituisilla askelilla. Ettan takaosa nousi ja hännän asento muuttui pystymmäksi. 

Molemmille koirille ohjeeksi kaksi päivää lepoa, sen jälkeen ihan normaalia elämää. Mitään ei tarvitse varoa erikseen. Hauskaa oli kuulla, että Mila saattaa saada lisää vauhtia agilityyn, kun jänteiden painamina olleet käyttämättömät lihakset pääsevät nyt tositoimiin! Kuulemma myös käännökset voivat molemmilla muuttua, kun lihakset antavat nyt paremmin joustoa.

Nyt jälkikäteen mietittyäni asiaa, on jämerä huomata, että Piirakaan ei Ettasta tällaisia vikoja löytänyt. Voi kun olisin jo viime syksynä löytänyt tien Anulle, ettei Ettan olisi tarvinnut kärsiä. Toki, kiittäminen on Piiraa siinä, että se löysi koirasta kuitenkin vikaa (jota silloinen hieroja ei löytänyt) ja osasin etsiä sille uusia hoitavia ihmisiä.

Jos joku jaksoi lukea tekstin tänne asti, niin onnittelut. Itse en enää jaksa aloittaa lukemista alusta ja tarkistaa kirjoittamaani, joten kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoja voi olla useita kahden tunnin kirjoittamisen jälkeen. Pahoittelut niistä :)

Rennot rötkäleet :)