sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kisaraporttia

Vuoden viimeiset kisastartit on tehty ja erittäin hyvillä mielin saa lähteä uutena vuonna kisaamaan :) Jossain kohdin tämän vuoden tavoitteissa taisi olla määriteltynä, että yksi nolla pitäisi tulla. Nyt niitä komeilee kisakirjassa neljä. Olen aivan todella tyytyväinen Ettaan! :)

Eka agilityrata oli aivan ihana ja suoraviivainen. Etta toimi todella hienosti loppuun saakka, kunnes minä menen ja sössin ohjaukseni kanssa. Olin kai jo salaa fiiliksissä, että nyt onnistutaan hienosti, ja kas, sinne meni koira A:lle, putken sijaan. No selvästihän minä sitä sinne olen ohjaamassakin, joten ei ihme. No saipa taas opetuksen, ettei pidä olettaa, vaan ohjata :) Tuloksena siis hyl.

 
 
Hyppyrata sujui oikein mallikkaasti. Alku tuotti päänvaivaa ennen rataantutustumista, mutta loistavastihan se takaakierto-valssi siihen toimi kun vain luotti koiraan (ja itseensä!). Tosi sujuvaa näyttää Ettan meno videolta katsottuna olevan. Maaliin päästiin kera upean nollan! Vauhtiakaan ei puuttunut: etenemä 5,46 metriä sekunnissa! Tällä nollalla sijoitus 2./16 ja eka LUVA kakkosista!

 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ykkösistä kakkosiin

Neljäs startti kisatauon jälkeen tuotti sellaisen tuloksen, että nousimme Ettan kanssa agilityn kakkosluokaan! Huikeaa! Ja koska vaihdoimme luokkaa heti kisapäivän ekasssa startissa, saimme kaksi muuta starttia kisata kakkosluokassa.

Videolla ykkösluokan startti, jonka voitimme hyvin nopealla nollalla :) Alussa on piiiitkästi vaan räyh-räyh-räyh, kun yritän tuloksetta saada Ettaa hiljenemään. Se vaan huutaa, että "pois akka alta, jotta päästähän radalle!". Puomin ylösmenolle Etta tulee vähän huonosta kulmasta, kun valuu putkesta liian pitkälle. Muuten ihan ok rata.


Ekat kakkosluokan startit tuottivat meille vähän päänvaivaa. Etta lentää aika kamalalla tyylillä renkaan läpi, onneksi ei sentään volttia heittänyt. Yllättävästi se tulee keppien jälkeen takaakierrolta vain hypyn ohi, ja mulla meni plasmat sekaasin. Olinkin sitten "hiukan" myöhässä putken suulla, ja Ettahan kerkis sinne oikein nätisti sujahtamaan, vaikka olisi pitänyt kääntyä hypylle. Kiitos vain Eija Berglund näistä houkutuksista ;) Aika työ saada koira kääntymään kun tulee hypyn kautta ihan suoraa linjaa putkea kohti. Ja kun itse on vielä monta sekunnin sadasosaa liian myöhässä. No eipä siinä, loppurata meni ihan kivasti.

 
Toisella kakkosluokan radalla ongelmia tuottavat heti alkuun oikein näppärästi sijoitetut putkensuut. Ja tietysti piti osua siihen lähempään, mutta minkäs siinä teet, kun koira on jo päättänyt valita sen kauimmaisen ;) No matka jatkuu, vaan ei kauan, kun putkesta piti tulla pussille ja Etta kerkis valita jo renkaan. Ohhoh. Enpä arvannut, että pelkkä koiran nimen huutaminen ei auta vetämään sitä pussille. Olisi pitänyt asettua jotenkin eri lailla. Enpä sitten jaksanut jatkaa rataa sen enempää, kun hylly siitä kuitenkin tuli.
 
 
Seinäjoen kisat sitten olis seuraavaksi 8.12. Katsotaan mitä kivaa tuomari on sinne radalle keksinyt :)

lauantai 16. marraskuuta 2013

2 x LUVA!

Kuukausia on tehty töitä Ettan vireen kanssa. On takuttu ja vielä vähän enemmän takuttu rimojen räiskimisen kanssa. Tätä fiilistä oon odottanut. Kauan! Seinäjoen kisoihin lähdettiin Martti Salosen radoille harjoittelemaan rimojen pysymistä + lähtöjä, koska treeneissä on edistystä alkanut pitkän työn tuloksena tapahtua. Kisaan ilmoittautumisesta asti olen itselleni hokenut, etten saa jännittää (mitä edes jännittäisin?), koska menemme vain treenaamaan muutaman hypyn. Tietysti rima putoaa jossain kohdin rataa.

Mitä tekikään Etta. Eka rata (hyppäri), rimat 60 cm korkeudessa. Alussa kolme hyppyä (kaikki vinossa) kutsuhyppynä ja siitä käännös. Etta tulee lujaa ja ei pysty rytmittämään vauhtiaan ja kokoamaan itseään. Kaksi rimaa yli, kolmas ali ja siitä suoraan neljännelle, jolloin hylly. Aika fiksu koira. Ei edes yrittänyt hypätä, koska tiesi, ettei pääse yli. Onneksi tuli alitse, eikä rikkonut itseään. Tästä virhestä en tietenkään rankaissut, eli poistunut radalta. Korjattiin virhe ja jatkettiin matkaa. Monta hassua hypyn ohittamista siellä tuli. Etta oli tosi epävarma, eikä irronnut normaalisti. Ehkä siksi, että odotin koska rima putoaa. Ehkä siksi, että rimat olivat tosi korkeat. Ehkä oli taas vaan niin uusi tilanne. Vaan ei pudonnut yhtään rimaa radalla.

Toisella radalla kävi näin...


... pientä pelastelua ja läheltä piti-tilanteita siellä on, mutta virheittä läpi!!! 60 cm rimat ja kaikki pysyi ylhäällä! Ja vitsi miten tuo koira irtoaa putkesta muurille ja hypylle! Tällä tuloksella voi juhlia! :)














Tuomari oli kyllä erikoinen. Käytti samaa ratapohjaa hyvin tehokkaasti. B ja C -radat oli pohjaltaan samat, mutta suoritettiin päinvastaisista suunnista. Kolmas rata jäi videoimatta, mutta aloitettiin tosiaan siitä mihin edellinen rata päättyi. Ei huonosti mennyt sekään. Olen niin ylpeä mm. kepeille lähetyksistä ja siitä, että osasin suunnitella Ettalle sopivan radan. Kiitos vain kaikille koutseille saamistani vinkeistä ja opeista! Kolmas rata niin ikään 60 cm rimoilla, eikä yhtään alas. Tulokset tässä kuvassa:














Ei se Etta kyllä ajassa juuri häviä, jos vaan kaikki muut asiat menee nappiin! Eka merkintä tuli siis kisakirjaankin, ja vielä kaksin kappalein! :)














Pitkä jäähdyttelylenkki tehtiin ja Etta sai vähän ylpeillä kuvassakin :) Kotona hierottiin vielä lihakset ja Mila sai viettää laatuaikaa mun kanssa kahdestaan lenkillä. Upea päivä kerrassaan. Viikon päästä raportoidaan sitten Maalahden kisojen kuulumiset :) Toivotaan että rimat olisivat edes siinä 55 cm:ssä.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Jippikayjei!

Etta pääsi tuuraamaan Milaa Parviaisen Annan valmennukseen. Mila on nimittäin masentunut. Torstain treeneissä se ei olisi halunnut lähteä radalle ollenkaan. Ja vaikka juoksin lelu kädessä, se kulki kuin laama. Se alkaa olla kuukausi juoksujen loppumisesta, ja näinhän kävi viimeksikin. Parin kuukauden laamailu juoksujen jälkeen. Oih ja voih. Onneksi Etta voi paikata viikkotreeneissä jos Milaa ei huvita treenata.

Yritän kehittää Ettalle keinon, jolla saan sen pitämään vireensä matalalla lähdöissä. Rauhallisen lähdön nimittäin todettiin vaikuttavan ratatyöskentelyyn parissa viime treenissä. Eli se, millä vireellä (istuu hiljaa vs. räykyttää/ei istu) se istuu lähdössä, vaikuttaa hyvin oleellisesti rimojen pysymiseen ja yleensä keskittymiseen radalla. Treeneissähän tämä käy hyvin kätevästi: kuljetan Ettan kentälle ja lähtöön makupalojen avulla, eli Etta on kädessä kiinni syöden namia koko matkan. Kisoissa tämä ei ole mahdollista kuin kentän reunalle asti, joten se tuottaa hieman vaikeuksia. Yritän kuitenkin saada Ettan istumaan lähtöön rauhallisena. Siis ainakin yritän :)

Olipa ihan huippu fiilis itsellä, kun sai tosissaan keskittyä ohjaamiseen sen sijaan, että komentaa joka esteen jälkeen koiraa maahan rauhoittumaan! Tässä pari pätkää treeneistä. Videon lopulla sylivekin jälkeen unohdan ohjata Ettan kunnolla hypylle, joten siitä mentii ohi, mutta eipä se haittaa, kun muuten meni niin hienosti :)


 
 
 
 
Ihan huippua on myös huomata, että Etta pyöriin noin hienosti siivekkeen ympäri niistossa ja sylivekissä. Valssit meillä hieman vielä valuu, mutta yritetään niitä parantaa. Myös puomi-putki-erottelua pitää vahvistaa ja samoin puomin alastulokontaktia.
 
Oli hassua huomata, että puomin jälkeen muurille piti tehdä vastakäännös sen sijaan, että yritin vain pyörittää sitä mennen suoraa eteenpäin. Kolmas video havainnollistaa tämän alkuperäisen ohjauksen paremmin.
 
16.11. olisi kisat täällä Seinäjoella  ja ajattelin Ettan sinne ilmoittaa. En uskalla vielä pidemmän matkan päähän lähteä, sillä mun on keskeytettävä rata heti ensimmäiseen rimanpudotukseen. Ainuttakaan rimaa ei saa lennättää. Ei se Etta muuten opi, että kisoissa tehdään asiat ihan samoin kuin treeneissäkin. Toivotaan kuitenkin, että vire pysyy hanskassa ja saatais vihdoin ja viimein tehtyä sujuva rata, virheittä. 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Lapin taikaa

Syyslomareissu Kuusamoon on tehty ja ollaan taas monta kokemusta rikkaampia. Heti keskiviikkoaamuna pakattiin rinkat ja reput ja lähdettiin tutustumaan Riisitunturin kansallispuistoon. Vähän lunta, parin asteen pakkanen ja aurinko ilostuttivat meidän reissua aikamoisesti :)

Lähdettiin kiertämään Riisin Rietas, joka oli pituudeltaan 10,7 km. Pidettiin matkalla kaksi pidempää taukoa laavuilla makkaraa paistellen. Koirat olivat alkumatkasta varsin innoissaan etenemässä, sillä eihän koskaan voi tietää miten pitkä reissu on luvassa, joten on otettava kaikki irti :) Onneksi loppumatkasta Milakin ymmärsi vähän himmailla tahtia. Lapset jaksoivat reissun yllättävän hyvin, vaikka olihan se nyt 5-vuotiaalle aika pitkä matka. Onneksi viimeiseen nousuun tunturin huipulle saivat vetoapua koirilta.













Riisin laella törmättiin komeaan porotokkaan. Koirat eivät moisista piitanneet, mutta polun ylityspaikka oli täynnä valtavan ihania tuoksuja, joten sinkoilivat narussa sinne tänne. Oltais me ihmiset haluttu näitä ihanuuksia kauemmankin ihmetellä, mutta porot eivät jaksaneet kauan tuttavuutta tehdä :)




 

Kotimatkalla hämmästeltiin autosta käsin tietä pitkin nelistäviä poroja. Eseamman sata metriä ne siinä juoksivat edellä, kunnes tajusivat pysähtyä ja siirtyä tien reunaan.


 Mökillä väsyneet reissaajat saivat ylleen botti-loimet ja taisi se Etta illalla saunaankin löytää tiensä :)
 
 
 
Elsa ja Mila vaihtoivat kuulumisia reissusta ;)
 
 
Huomenna tiistaina alkaa jälleen pyöriä talvikauden agilityryhmät. Etta pääsee treenaamaan tiistaisin ja Mila torstaisin. Toivon vaan kovaa, ettei Mila saa taas jotain juoksujen jälkeistä masennusta, kun on jättänyt taas ruokiaan syömättä...


lauantai 28. syyskuuta 2013

Möllimestikset

Mila pääsi tänään kisaamaan oman seuran möllimestiksissä. Hirveästi ei vastusta ollut, kun Mila oli ainut medi. Ei se meidän menoa haitannut, oli kiva saada tällaiset kisanomaiset treenit!

Agilityrata juostiin tuloksella 0...

 
...hyppyrata tuloksella 5.
 
 
Olipa Mila aivan loistofiiliksellä radalla! Kyllä sitä vauhtia sieltä vain tulee vielä! :) Puomi oli hitaampi kuin viimeksi treeneissä, mut ihan ok.
 
Ettalla oli samalla kesäkauden viimeiset treenit, ja mittailtiin uudelleen esteiden suorittamisaikoja. Osassa aika oli lyhentynyt verraten kesäkuussa otettuihin aikoihin, mutta parilla esteellä aika oli pidempi. Etta oli aivan ihmeellisellä päällä vaihteeksi ja hyppäs mm. kesken puomin pois, kun ei enää handlannut jalkojaan siinä järjettömässä vauhdissa ja keinu meni valtavaksi lentokeinuksi jne. Huh sentään. Saapa nähdä missä kohtaa sen kanssa uskaltaa kisaamaan enää.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Etta poseeraa

Ettan vauhdikkaita kuvia agilityn parissa, olkaa hyvä :) Kuvista kaikki maine & kunnia Löytynojan Jonnalle :)






 


 
*********************************************************
 
Milalla alkavat juoksut olla loppusuoralla. Voi kamala miten sotkuinen voi pieni koira olla. Noh, onneksi näitä juoksuja tulee korkeintaan se kaksi kertaa vuodessa :)
 
Keppitreeni on taas hyvässä vauhdissa. Verkkoja poistettiin pari ja kepeissä on enää pieni kuja. Ja nyt kun kepit löytyy myös kotoa, saa niitä harjoiteltua useammin. Joskin niitä ei voi pihassa treenata, vaan ne on vietävä tielle paremman sorapinnan perässä.. Onneksi täälä mettäs ei aivan joka päivä autot liiku notta voi rauhas tukkia tienpään :)
 
Kontaktit sujuu Milalta jo varsin mallikkaasti. Tosin välillä meinaa se pysähtyminen unohtua, mutta kontaktille aina osuu nätisti. Keinu menee myös ihan loistavasti. Pikkasen sitä raivoa vielä toivoisin Milalle, niin sitte hyvä. Keskiviikon treeneissä sain Milaa hetsattua kyllä sellaseen vauhtiin, että kyllä se raivokin sieltä vielä ehkä tulee! Puominkin juoksi todella lujaa, mitä ei ole ennen tehnyt.
 
**********************************************************
 
Viikolla 42 lähdetään koko perhe (+ koirat) Kuusamoon syyslomareissulle. Toivottavasti kelit suosii, että päästään tekemään kunnon reippailuretkiä vaaralle.
 
 


tiistai 3. syyskuuta 2013

Loistavaa!

Viikon sisään on tullut nyt monta hyvää uutista, suorastaan loistavaa uutista!

Ensinnäkin, Mila mitattiin viime lauantaina kahden tuomarin toimesta virallisesti medi-kokoiseksi, ja näin ollen saimme kisakirjan odottamaan valmiina ensimmäistä starttia :)

Kaksi tuomaria mittasi, koska Mila oli niin rajatapaus. Tuomari nro 1 sai mittaa alle 43 cm ja yli 43 cm ja sanoi pistävänsä Milan kiertoon. Eli juurikin mitattavaksi muille tuomareille. Sattuipa kuitenkin hyvin, että paikalla oli toinenkin tuomari, joka sai heti pari mittaa nippa nappa alta 43 cm, joten kahden tuomarin virallisen mittauksen tuloksena oli jotain 42,5 cm ja 42,99 cm väliltä (en enää muista). Kelpaa meille! :)

Toinen loistava uutinen tuli juuri Kennelliitolta. Milan lonkat A/A ja kyynärpäät 0/0!!!

torstai 29. elokuuta 2013

Mejä

Ensimmäisissä (sekä itseni että koirani) mejä-kokeissa käytiin viime viikonloppuna. Koko viikonloppu vietettiin mejäilyn parissa, sillä Etelä-Pohjanmaan espanjanvesikoirat ry. järjesti Perro Tryskööt 2013 aiheena mejä. Lauantai sisälsi teoriaa Jyrki Rasinpään johdolla ja sen jälkeen pareittain maastoon tekemään sunnuntain koetta varten jäljet. Sunnuntaina oli vuoro toimia oppaana itse tehdylle jäljelle. Tosin en kovin pitkään oppaan virkaa saanut suorittaa, kun kokeessa ollut koira ei tohtinutkaan lähteä jäljelle.

Ettan vuoro koitti parin tunnin odottelun jälkeen. Kuuma oli, joten nesteitä koitettiin tankata ennen suoritusta. Ettan koeselostus Rasinpään Jyrkin arvostelemana meni tähän tapaan:

Jäljen ikä: 19 tuntia 51 minuuttia
Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Etta tutkii alkumakauksen ja aloittaa maavainuisen jäljestyksen sopivalla kävelyvauhdilla. 1. osuus sujuvaa jäljestystä tehden vain pieniä tarkistuksia jäljen sivulle. 1. kulmalla makaus merkataan, mutta jatketaan suoraan kulman yli. Pyöritään kauan kulman takana ja palataan monien kehotusten jälkeen jatkamaan. 2. osuuden alku hyvin jäljestäen, tehden tarkistuslenkin. Osuuden loppupuolella lopetetaan eteneminen, jatketaan monien kehoitusten jälkeen. 2. kulman taus tarkistetaan ja makaus merkataan. 3. osuuden alku sujuvaa jäljestystä. Puolenvälin jälkeen ajaudutaan jäljen sivuun ja tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen edetään kaadolle, jota jää tutkimaan. Tänään runsaan ajan ylityksen (jäljestysaika 56 minuuttia) ja hukan takia ei voida palkita."  Maksimi jäljestysaikahan on 45 minuuttia.

Etta ei siis selvästi jaksanut tuossa kuumuudessa keskittyä noin pitkään. Kesken jäljestyksen yritti raasu jäädä pieniin ojantapaisiin läpsyttelemään veden kanssa. Mikä ei kyllä ollenkaan haitannut tässä kuumuudessa. Jos meinataan uusiin kokeisiin, täytyy tosissaan alkaa harjoittelemaan. Positiivista oli kuitenkin huomata se, että Etta jäljesti noinkin hienosti, vaikka jäljellä oli verijäljen lisäksi kahden ihan vieraan ihmisen jäljet. Yleensä kun sitä itse vetää jälkeä omalle koiralleen :) Toisekseen Etta oli todella kiinnostunut hirven sorkasta. Nappasi sen suuhunsa ja näytti selvästi siltä, että tämä on mun aarre! :)

Kuvasaastetta tämän illan riemuista pellolla:










Pupuja??


 



 
Lauantaina yritän ehtiä mittaamaan Milan Seinäjoen kisoissa tulevia agilitykisoja varten. Homma on meillä muuten hyvällä mallilla. Kaikki kontaktit ok (paitsi A:lta juoksee yleensä läpi osuen kuitenkin kontaktille), mutta kepit vielä vaiheessa. Ne kun saadaan vielä kuntoon, niin sit kisoihin ;)
 
Niin ja Kennelliitolta odotellaan edelleen tuloksia...

torstai 22. elokuuta 2013

Jäsenkorjausta

Tiistaina Mila pääsi käymään sorsamiesten leiripaikalla. Kylläpäs se pelästyi jättisuurta saksanseisojaa. Raasu kun ei ole nähnytkään varmaan niin suurta :) Kaksi muuta kaveria olivat patterdalenterrieri ja kettuterrieri. Onneksi kaikki koirat olivat kilttejä ja Milakin jopa suistui leikkimään :) Sorsaakin päästiin maistamaan, mutta kovasti Mila oli sitä mieltä, että se on tietty ruokaa. Nokka hävisi vähän turhan nopeasti parempiin suihin, ennen kuin ehdin kieltää. Suuhun ottaa käskystä, mutta pudottaa aika nopeasti ja alkaa syömään, jos ei erikseen kielletä :) Kotiin tuotiin pari sorsaa pakastusta varten. Pääsi Ettakin haistelemaan.




 
Keskiviikon agilitytreeneistä pari kuvaa a la Elsa :)
 
 


Tänään käytin koirat toistamiseen jäsenkorjaajalla, joskin pari kuukautta sovittua myöhemmin, mutta joka tapauksessa. Ja hyvä että menin!

Milalla oli lantiossä jälleen melko tiukkaa. Samoin lapojen välissä. Se onkin istunut taas pari viikkoa hassusti pyllyllään ja selkä siitä kohtaa juuri ennen lantiota oli pyöristynyt. Lantiossa oli tosi syvällä jänteet miten sattuu lihasten haittana ja selkäranka ei tuntunut koko matkalta oikein. Mila painoi pään välillä mun syliin ja katseesta näkyi helpottunut olo. Vaikka inhottavaa se varmaan teki jostain kohdin, tuli välillä sellaisia huokauksia, että kyllä pienen tytön olo helpottui.

Käsittelyn jälkeen selkäranka selvästi suoristui ja askel kulki keveämmin. Anu sai Milalta ruhtinaalliset kiitokset pusutteluin ja sylittelyin. Koko koira heräsi aivan henkiin siitä ilosta ja riemusta, mitä hyvä olo sai aikaan :)

Ettalla vuorostaan oli näkyviä oireita kerrottavana; noin kuukausi sitten raapimisen seurauksena ilmaantuneet haavat oikeassa poskessa ja vasemman etutassun järsiminen.

Tähän väliin lisättäköön, että ensimmäistä kertaa Anulle mennessämme Ettalla oli näitä samoja oireita (sata kertaa pahempana), mutta lisäksi se selkä joka vaivasi mm. niin että Ettahan paineistui pujottelussa niin kovasti, että käveli ne läpi, jos toistoja oli yli kaksi kertaa. Ei ihme, kun hermosärky vaivasi! Nyt kuukausia myöhemmin on voinut katsoa ja todeta, miten Ettan vauhti ja varmuus pujottelussa on kasvanut todella paljon, eikä se ole kävellyt niitä enää kuukausiin. Ihan mahtavaa, että selkävaivat on historiaa.

Mutta sitten takaisin asiaan. Eli lähestulkoon heti selvisi, että ns. issiasvaiva oli pysynyt poissa ja selkä ihan ok. Takareisissä oli jänteet lihasten päällä estäen näin takajalkojen täydellisen käytön mm. ponnistuksissa. Oli suuri työ saada ne auki, mutta onneksi ne tuli kuntoon.

Ettan posken raapiminen johtui siitä, että leukajänteet kiristivät ja etutassua vaivasi se sama kaula-raaja-lihaksen päälle jumittunut jänne, mikä viimeksikin. Olisittepa nähneet miten Ettan silmistä huokui kiitollisuus, rauha ja rentous. Se tuijotti mua suoraan silmiin kun Anu käsitteli kaulaa ja niskaa, ja painoi pään mun syliin. Silmät sillä siinä lupsuivat ja koko koira muuttui aivan täysin rennoksi. Ei ole moni nähnyt Ettaa sillä tavoin rentoutuneena. Anukin sanoi, että Ettasta tuli ihan hyytelöä :)

Lavat Ettalla olivat eri paria. Vasemman puolen lapa roikkui alempana Ettan seistessä ja istuessa. Vasen etutassu oli sillä tavalla väärässä asennossa, että se ei pystynyt käyttämään sitä normaalisti. Vasen etutassu näet kääntyi Anun sitä koukistaessa ulospäin kyynärpää edellä eikä suorana ylöspäin kuten normaalisti. Myös tämä on kiristänyt aika reippaasti Ettaa. Ja sekin on ollut varmasti hankala esteitä hypätessä, kun ei tassu taitu kunnolla.

Kaikki paikat saatiin Ettaltakin kuntoon ja taisi sekin pienen pusun Anulle muiskauttaa kiitokseksi. Lapojen asento näytti nyt normaalilta ja ravissa ja käynnissä lavat liikkuivat normaalisti.

Viikonlopulle on tiedossa Perro Tryskööt mejän merkeissä. Etta pääsee ensimmäiseen mejä-kokeeseen, ja mä jännitän sitä ihan löysät housussa :D