sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hannan valmennuksessa

Hanna Löytynojan valmennus oli tänään ja voi että miten niistä jäikään hyvä mieli! Mila osasikin jo vaikka mitä. Ja mä opin vaikka mitä.

Rata on ulkomuistista Paintillä väkerretty, joten mittasuhteiltaan ei ole mitenkään oikein.

Punaisilla numeroitua pätkää tehtiin ensin. Otin ykköshypyn kutsuhyppynä ja ohjasin siitä hypyille 2 ja 3. Takaaleikkaukseen 3-4 välille palkattiin alkuun ja lopuksi tehtiin palkaten vasta nelosen jälkeen.

Sinisillä numeroitu pätkä tehtiin pilkkoen pienempiin osiin. Ensin harjoiteltiin kakkoshypylle niistoa. Ja oivoi miten Mila oli pätevä!!  Seuraavaksi lisättiin putkeenmeno ja siitä edelleen 4 hypylle meno. Sen jälkeen lisättiin vielä hypyt 5 ja 6.

Seuraavaksi harjoiteltiin hypylle 9 niisto-persjättöä. Sujui kuin rasvattu, kunhan minä ensin sain käteni ja jalkani hallintaan. Mila kesti hienosti sen, että lähdin heti liikkeelle kun se vielä oli hypyllä. Superpentu! Lopuksi otettiin vielä pari kertaa koko pätkä sinisellä numeroidusta eli 2-10.

Oli niin kertakaikkisen hieno fiilis, kun Mila vastoin odotuksiani toimi 100 % mun kanssa eikä niin kuin yleensä treeneissä haahuillen. Siis me oikeasti mentiin 9 esteen rata ja Mila kuunteli mun ohjausta ihan mahtavasti! Vau! Ai niin, ja yksi pätkä saattoi joutua treenikaverin kameralle, joten mahdollisesti kuvamateriaalia tulossa jossain vaiheessa.
Huomiselle varasin Ettalle hieronta-ajan. Pääsee välillä hierojallekin, eikä vaan naksauttelijalle. Mila menee samaiselle ihmiselle hierontaan tammikuun puolella.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Päällejuoksua ja tavoitteita

Itsenäisyyspäivä tuli vietettyä melko koiramaisesti. Puolilta päivin käväistiin mätsärissä ja illasta viikkotreeneissä. Voi kamala mitä Milan kehäkäyttäytyminen oli. Toisaalta ison syyn voin laittaa rouva tuomarille, joka lähestyi koiria juuri sillä "oikealla" tavalla etukumarassa suoraan koiran pään päälle. Mila pakitti ihan täysin ja meni paniikkiin tuosta kun tuomari yritti siitä asennosta vielä koskeakin! Joskus tekisi mieli sanoa tällaisille tuomareleille, miten koiraa olisi hyvä lähestyä.

Liikkeet meni hyvin ja iloisesti Mila juoksi edes-takaisin-liikkeen jälkeen tuomaria kohti, mutta taas se yritti kumartua suoraan päin. Arg! Sininen nauha saatiin. Sinisten ryhmässä tuomari sijoitti meidät jostain ihmeen syystä ykköseksi!?! Miksi? Itse en olisi sijoittanut koiraa, joka väistää noin lujasti tuomaria. Tuossa kehässä tuomari näytti katsovan vain koiran liikkumista? No olihan Mila tietysti niin nätti (jalat ja kuono hevosenpaskan sekaisessa turpeessa), joten se kauneus taisi olla se must-juttu. <3 Mila sai palkinnoksi maailman hienoimman pehmokilpparin ja sai kannella sitä pitkään suussa :)

Piti sit osallistua vielä BIS-kehäänkin, jossa vähän mietitytti miten kaksi muuta tuomaria saavat Milan reagoimaan. Toinen tuli suoraan edestä päin edellisen koiran luota ja se oli Milasta maailman ihanin ihminen! Toki koskeminen oli vähän inhottavaa, mutta Mila pysyi paikoillaan (lue: hötkyili innoissaan minkä ehti!). Toinen tuomari tuli suoraan takaapäin, joka edellisen tapaan oli aivan ihana.

Tämän jälkeen jäin miettimään, mikä siinä ekassa tuomarissa oli. Oliko Milan reagointiin syynä ainoastaan se, että tuomari nro 1 tuli rintamasuunta suoraan kohti ja vielä kumartuen päälle kun taas tuomarit nro 2 ja 3 tulivat kohti sivuttaissuunnassa. Niin ja nämä kaksi jälkimmäistä kyykkyivät koirien eteen, kun taas nro 1 ei kyykkynyt muuten kertaakaan ensimmäisten arvosteluiden aikana. Moni muukin koira pakitti alta pois.

Toinen vaihtoehto voi olla, että tuomari nro 1 ei tykännyt työstään ja sen energia oli niin huonoa, että Mila väisti. Toiset tuomarit juttelivat iloisesti koirille ja niiden energia oli varmasti paljon parempaa.

Summa summarum, pääasia, että Mila sai lopuksi kaksi hyvää kokemusta tuomareista. Niin ja maneesin vieressä olleista hevosista Mila ei piitannut yhtään, mikä oli aivan hieno juttu.

Illalla treeneissä harjoiteltiin päällejuoksua. Mä en osaa! Mä en ehdi! :( Saatiin kuitenkin muutama hyvä kohta onnistumaan. Mila kuitenkin onnistui vaikka minä en... :)

Johannan kanssa mietittiin tavoitteita/tekemistä vuodelle 2013
  • Etta pääsee taas harrastamaan ja saatais kroppa pysymään kunnossa
  • Kepeille häiriötä ja eri kulmat
  • Hypyille lähetykset varmoiksi (ohjaaja voi irrota)
  • Esteiden tarjoaminen (nakstuttelutreeni)
  • Molemmille rauhoittumisharjoituksia leikin ohella (leikki jatkuu vasta kun koira rauhoittuu)
  • Erityisesti Milalle istumisharjoituksia niin, että voin kiertää sen takaa ilman että se kääntää kroppaa (pään kääntäminen suotavaa)
  • Sivuirtoaminen varmaksi
  • Tokoliikkeitä
  • Verijälkeä (+ taippareihin Milan kanssa?)
  • Näyttelymenestystä
Lisätään listaan asioita, kun tulee mieleen :)

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Marraskuun juttuja

Hetki taas vierähti, että ehtii tänne kirjoittelemaan.... Tässäpä sitä sitten päivityksiä marraskuulta:

15. päivä viikkotreeneissä harjoiteltiin hyppy-putki-suoraa ja samalla putkeen lähettämistä. Lopuksi treenattiin keppikujaa.


 
22. päivä torstaina treenailtiin viikkotreeneissä. Päivän aiheena oli takaakierrot ja rengas. Mila oli vähän vallattomalla päällä ja rallatti miten sattuu. Loppujen lopuksi löytyi toki osasyy tuohon rallatteluunkin. Minähän seisoin hienosti Milan hyppylinjalla tai ainakin liian lähellä sitä! Onni on treenikaverit jotka mainitsee asioista ääneen... :)

Esteiden tarjoamista täytyisi harjoitella rutkasti lisää. Ja ylipäätään esteistä täytyisi saada se kiva juttu, eikä niin että kaikki muuta hallilla olijat on niitä "palkkoja".




 


Muuttokuorma vuokra-asunnolle vietiin perjantaina 23.11. ja melkoisen hyvin kaikki ovat tänne sopeutuneet. Milaa häiritsi alkuun kaikki ulkoa kuuluvat naapureiden äänet ja mikäli joku (tuttukin) tuli sisälle, niin sille piti pöhähdellä. Ahkeralla puuttumisella saatiin Mila tottumaan ajatukseen, että isäntäväki kyllä rähjää tarpeen tullen, koirien ei tarvitse vaivautua. Milahan on tietysti saanut aina-niin-hienosti-ovikäyttäytyneen-Ettan mukaansa, joten meinasivat molemmat pitää oven avaajalle melkoista ääntä. Nyt pöhähtävät kerran pienesti ovesta sisään tulevalle ja sillä siisti. Muut ulkoa tulevat äänet ovat jo ok. Vielä eivät ole naapurit valittaneet mistään, joten nähtävästi ovat päivisinkin hiljaa.

Lauantaina 24. päivä oli jälleen Sagi-valmennustreenit. Treenattiin ohjaajien muistia rakentamalla yksi rata, joka suoritettiin kolmella eri tavalla. Tosin me arvoimme kolmesta radasta vain kaksi suoritettavaksi. Radalla suoritettiin mm. pussi, josta Mila tuli läpi myös niin ettei kukaan pitänyt kangasta. Niin ja pöytää mentiin myös. Harmi kun ei ole mitään videomateriaalia näistä treeneistä. Lopuksi tehtiin Milalle taas sitä lelun ohittamista. Niin ja olihan meillä treenien alussa mukavat kuntotestit. Hyvä tietää, että kroppa on ihan surkeassa kunnossa. Huokaus. Tarttis tehdä jotain. Jalat oli muuten melkoisen kipeät seuraavat päivät sen kyykkyrääkin jälkeen :D


Tontilla työt sen kun edistyy. Sopiva kuntotreeni oli kannella noita harkkoja kahtena päivänä yhteensä neljä tuntia. Etta sai olla lauantaina mukana menossa. Se oli kyllä niin hassu saadessaan mitä ihmeellisempiä hepuleita. Juoksi yhtäkkiä täysiä sinne sun tänne ja taas takas :) Pitäähän sitä tietty vähän fiilistellä vapaudesta.

 
Päiviä myöhemmin oltiin pohjatöiden loppusuoralla ja Etta pääsi fiilistelemään "puomitreeniä". Se oli ihan innoissaan kiertämässä tallin kivijalkaa edestakaisin :D Ja Milaa kiukutti vieressä, kun se ei uskaltanut nousta tuonne ylös. Lapset sen sijaan kiipesivät hekin kivijalalle kiipeilemään. 
 
Molemmille koirille tuli myös hyvää alustatreeniä keikkuvien styroksien päällä ja takana näkyvän talon pohjan päällä olleen pressun päällä. Milakaan ei ollut onneksi näistä moksiskaan. Niin ja olihan tontilla kaksi kaivinkonetta, ison poran ääniä ym.
 
 
Ihmettelin suuresti miten järkevästi Etta otti vieraat miehet vastaan. Tontilla hääri oman isännän lisäksi kolme vierasta työmiestä ja Etta tyytyi heistä yhdelle haukahtamaan kerran tyyliin "et sitten lähentele tai koske!" ja jatkoi touhujaan kaikessa rauhassa. Olin kyllä yyber-tyytyväinen tähän muutokseen!  

29.11. viikkotreeneissä meni vähän paremmin ilman turhia pööpöilyjä, kun palkkasin Milan kädestä namilla. Joo tiedän, niin ei saa tehdä, mutta en halunnut että nämäkin treenit menee vain rallatteluksi. Nyt Mila keskittyi paremmin muhun, eikä vaan kouluttajaan tai muihin hallilla olijoihin. Jihu!

Treenien aiheena oli persjätöt ja takaakierrot, ja ihan ok ne menikin. Esteille hakeutuminen Milalle ei ole vielä varmaa, mutta eikö se tästä :) Harjoiteltiin myös takaakierron kautta keppikujalta edelleen putkeen. Hienosti Mila hakeutui eri kulmista kujalle ja päästeli taakseen katsomatta putkeen, jonka päässä odotti namikuppi.

Huomenna sit lisää treeniä... ja mahdollisesti mätsäri :)