maanantai 12. marraskuuta 2012

Hyviä uutisia

Etta ja Mila pääsivät tänään fyssarille. Ja voi miten mun tulikaan hyvä mieli! Molemmat koirat olivat suht hyvässä kunnossa. Milalla ei oikeastaan mitään nyt selän kanssa ja Ettalla ainoastaan lanne tiukka. Kokonaisuudessaan Etta kuulemma paljon rennompi ja vaikka selän liikkuvuus oli aluksi vähän tahmeaa, saatiin se pienellä käsittelyllä todella hyvin joustamaan.

Loppuvuosi pitäisi nyt tehdä paljon ravilenkkejä ja noin kerta viikkoon kunnon menoa metsässä tms maastossa ja mieluusti ylämäkijuoksua. Ja mikä parasta, tammikuusta alkaen saatais alkaa käydä ryhmätreeneissä (agility)!! Ihan huippua, mä ihan tosissani luulin, että se menee vähintään kesään asti ennen kuin voi edes katsoa esteisiin päin. Agility on kuitenkin niin hyvää lihasjumppaa, että se on hyvä ottaa mukaan kuvioon. Toki rimat saa pysyä medikorkeuksilla tovin.

Periaatteessa Ettan pitäisi kyetä taipumaan nyt normaalisti hypyillä, joten onkin aika mukava seurata miten lähtee menemään ja osaa reagoida tarvittavalla tavalla, jos käännökset ei sujukaan kuten pitäisi.

torstai 8. marraskuuta 2012

Viikkotreenit

Viime sunnuntaina 4.11. oli jälleen Sagi-valmennus. Tällä kertaa lyhyen matkan päässä. Treenasimme takaakierto-niisto-persjättöä, hyppyjä kaarevalla linjalla, takaakiertoa ym. Lisäksi estetreeninä pussia. Siitä vain ei meinannut tulla mitään, kun pussin päässä kangasta nostamassa ollut Maiju-koutsi oli NIIN rakas, ettei millään voinut keskittyä itse tekemiseen, vaan piti sylitellä ja pussailla!! :D

Milalle tehtiin myös lelun ohitustreeniä kolmion mallisessa kuviossa, jossa kolmion kärkiä olivat Mila, palkka (plus apuohjaaja) ja minä. Tehtävä suoritettiin niin, että päästäkseen lelulle, Milan oli toteltava ja tultava mun luokse pyörähtämään ohjauksella mun ympäri. Alkuun teki hankalaa, mutta muutaman toiston jälkeen Mila tuli hienosti ensin luokse. Tätä tulisi harjoitella kotona lisää. Taas yksi hyvä tehtävä, mihin voi käyttää lapsia avuksi :)

Toiseksi kotitehtäväksi tuli hypylle naksuttelu. Eli koiraa opetetaan tarjoamaan esteen siivekkeiden läpi juoksemista oma-aloitteisesti. Miten mahtavaa aivojumppaa! Kolmanneksi kotitehtäväksi saimme kujakepit. Eli ihan vain läpijuoksua suoralla kujalla, muutamia toistoja.

Ja edelleen tehtävänä kohottaa omaa kuntoaan, sillä teimme treenien alkuun PIIP-testin, jonka olen tehnyt Maijun treeneissä viimeksi noin puoli vuotta sitten. Tulos parani vajaalla minuutilla, muistaakseni aika oli jotain 00:04:30? Eli vielä on paljon petrattavaa siihen naisille hyvään aikaan, 10 minuuttiin! No, onneksi suunta oli kuitenkin ylöspäin ja kestävyyskunto parantunut keväästä. 

Tänään alkoivat sitten viikkotreenit, mahtavuutta! Treeniporukka on hyvä ja koutsi mieluinen. Aloitimme ihan pienellä treenillä, jotta koutsi sai tutustua millä tasolla kukin menee. Milalle perus kutsu suoraan putkeen meni ok, mutta lähetys mutkaputkeen ei meinannut onnistua. On siis treenattava huisisti lisää lähetyksiä! Ja juurikin sitä esteille hakeutumista.

Mila ei hallista ollut moksiskaan, vaikka on käynyt siellä viimeksi noin 3-kuisena. Ihana huomata miten kovin innoissaan Mila lähti mun kanssa treenaamaan ja oli kaikesta aivan täpinöissään. Leikkiminen onnistui hienosti ja Milalla oli superkivaa! Muistin itse leikittää Milaa, enkä vain antaa sen itse leikittää itseään. Lehtosen Sannan sanat "leikki alkaa siitä mihin palkka tippuu" on jääneet niin hyvin päähän! Ja toinen asia, et koiralla pitää olla koko ajan joku tehtävä kentällä, on jäänyt myös mieleen (myös kentälle mennessä ja sieltä lähtiessä). Mitenkä helppoa onkaan, kun koira on koko ajan mukana, eikä se saa tilaisuutta haahuilla omiaan.

Lopuksi treenasimme keppikujaa. Aluksi Mila yritti helpoimman kautta eli kiertämällä kepit. Parin toiston jälkeen homma alkoi luistaa ja sain Milan lähetettyä hyvin kepeille siten, että se kyttäsi eteenpäin niitä keppejä eikä mua. Jihuu!

Onneksi muistin varautua pimeään, sillä treenihallin ympäristö on pilkkopimeässä. Mukana oli heijastinliiviä, tasku- ja otsalamppua. Kyllähän oli mukavee kulkea lämppä- ja jäähdyttelylenkit, kun näki eteensä.

Ettan kanssa on lenkkeilyn lisäksi puuhailtu aivojumppaa ja vähän tokoa. Metsälenkeillä lelun etsimistä ym. Ajatella, Etta on ollut noin 2 kk pois agilityn parista. Onkohan se unohtanut jo kaiken? Maanantaina onkin sit taas fyssarilla käynti, ja mua pelottaa mikä tuomio sieltä tällä kertaa tulee. Kumpa ei kovin pahemmaksi ainakaan olis mennyt, että päästäis joskus vaikka treenaamaan.