sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Mila misseilee

Mila pääsi mätsäriin misseilemään tänään ensimmäistä kertaa. Kotona oltiin harjoiteltu pikkasen jotain, mutta ei koskaan toisten koirien kanssa tms. Aivan hienosti Mila kehässä käyttäytyi. Tuomarin tulo sai aikaan hännänheilutuksia ja kropan ketkumista puolelta toiselle. Tuomarin kopelointi taas oli vähän tylsähkön puoleista, mutta pienellä jännäämisellä siitäkin selvittiin ja kokonaisuudessaan reipas pentu se oli. Punainen nauha saatiin ja sitten odottelemaan punaisten kehää.

Harmittavasti kova tuulenpuuska heilutteli kehänauhoja sellaistakin kyytiä, että se pelotti Milaa päästessämme punaisten kehään. Toisista koirista pikku-neiti ei juuri piitannut. Tällä hienolla käytöksellä ansaittiin neljäs sija ja Mila sai hyväskää palkinnoksi.

Lapsi ja lelukoira -kisaajat

Meidän leiri: Mila seuranaan huskyt Mila ja Etta (mistähän lie nimet keksitty?)
Ihmettelin ja hämmästelin Milaa mätsäreissä. Se on niin RAUHALLINEN. Vein sen useita kertoja parin tunnin aikana varjossa olleeseen häkkiin ja sinne se pisti kerälle maate. Joskus muutama piippaus kuului ja sitten taas nukuttiin. Ihanaa. Koirani osaa rentoutua! Mila voisi opettaa Ettalle tämän taidon :D
Illasta käytiin vielä yhteislenkillä ihastelemassa Johannan uutta pikkuista. Hei vaan Lenny! :)

Dana, Etta, Lenny ja Mila




Siitä yli, mistä aita on matalin :D

Lenny 9 vko & Mila 4,5 kk

lauantai 26. toukokuuta 2012

Sagin valmennustreenit alkoivat

Suomen Agilityliiton valmennukset alkoivat vihdoin tänään! Lähdin aamulla kera Elsan ja Milan kohti Kauhajokea. Tuttuun (?) tyyliin Mila oli oksentanut autoon matkalla ja se oli vähän kummissaan mihin nyt oikein tultiin. Vähän siinä käveleskeltyämme se alkoi kuitenkin jo vähän rauhoittua.

Treenikavereita meidän ryhmässä oli australianpaimenkoira, tiibetinterrieri ja kääpiö(?)villakoira. Yksi ilmeisesti puuttui joukosta.

Alkuun tutustuttiin kenttään ja tehtiin samalla kontaktiharjoittelua. Hienosti Mila osasi olla piittaamatta muista koirista ja keskittyi ihan hienosti. Harjoiteltiin myös paikalla pysymistä istuen ja leikkimistä koiran kanssa.

Lopuksi otettiin vielä lähetyksiä hypyille ja putkeen. Mila lähti oikein reippaasti lelun perään ja putkesta se aivan hullaantui. Lelu suussa ramppasi edes taas putkea. Joo, ei sitä sallita ihan joka kerta, mutta nyt meillä oli niin kivaa. Mutkalla oleva putki ei tuottanut mitään ongelmia, taisi Mila mennä sinne itse jo siinä vaiheessa kun sitä vasta aseteltiin mutkalle :D Hyvä treeni kaiken kaikkiaan ja valtavan hienosti Mila jaksoi keskittyä yhteensä pari tuntia kestäneeseen treeniin.

Elsa sai taas heilua kameran kanssa mielin määrin:




 


Kun Mila oli saatu treenattua, jätettiin se kotiin ja jatkettiin matkaa Ettan kanssa Kauhavalle (isännän maatilalle). Päivän agenda oli kerätä pellolta kiviä. Ja niitähän riitti. Ainakin kaksi täyttä traktorin peräkärryllistä. Kaiken tämän ajan (5-6 tuntia) Etta viiletti pitkin peltoa, kaiveli maata ja viilensi itseään ojavedessä ja pellolta löytyvillä savi-vesilätäköillä. Ai että näytti olevan mukavaa savihoitoineen päivineen. Teki mieli itsekin ottaa sellainen viilennyshoito siinä kuumuudessa.

Etta käyttäytyi aivan mallikkaasti ja totteli hienosti istu-käskyä kun oli tarve pysyä poissa kahden traktorin tieltä kiviä kipatessa. Lapset taas ajelivat kahdestaan traktoria vaihtaen aina välillä kuskia ja me aikuiset taas huhkittiin pellolla. Kerrankin olivat poissa jaloista :)

Mietin siinä jossain vaiheessa, että näköjään menee noin 2-3 tuntia, että Etta vähän hidastaa tahtiaan. Loppuajan se jopa vain käveleskeli pellolla, saattoi välillä istahtaakin. Tuli vain siihen viereen katselemaan, että "Mitäs nostelet sieltä maasta". Matkat talon ja pellon välillä huristeltiin sitten traktorin kyydillä. Edelleen Etta vinkuu kyydissä, mutta kiipeää kyytiin kuitenkin oikein mielellään. Että kai se vaan sit on vähän jänskää/turhauttavaa siellä istuskella.

Nyt kotona makaa kaksi koiraa reporankana. Ja kohta joukkoon liittyy emäntäkin. Sen verran oli kestävyyttä vaativaa tuo kivien nostelu.

Huomenna suunnataan Milan kanssa mätsäriin ja Elsa pääsee samalla lelukoira-kilpailuun. Tulee jännä päivä :) Niin ja Etta on ilmoitettu BH-kokeeseen kesäkuulle...

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Uitettu koira

Etta heitti tänään talviturkkinsa ja käväisi Kyrkösjärvessä uimassa. Ei ollut uimataito sen kummempi kuin viime vuonnakaan, eli sitä täytyy koittaa tänä kesänä harjoittaa. Etta ui siis liian pystyssä.. Kovin olisi Milakin veteen tahtonut, muttei se uskaltanut kuin tassuja vähän kastella. Tosin pääsi sekin järvessä pulahtamaan. Mitäs meni rannalla Ettaa härnäämään, ja sehän ärähti sille niin että plumpsis vaan ja Mila oli vedessä :D Onneksi siinä oli matala kohta ja pää jäi vedenpinnan yläpuolelle. Rassu pieni.

Kyllä oli koirat tyytyväisiä tämän reissun jälkeen, kun sai hyppiä ja poukkoilla, kiivetä kalliolle ja haistella...

Kännykällä pika-pikaa otettuja kuvia:

 
 Etta halusi käydä lasten perässä lintutornissa... uudelleen ja uudelleen...
 
Ettalle aloitettiin eilen lauantaina taas uusi homeopaattinen aine. Tällä hetkellä annetaan kahta eri ainetta. Lisäksi kutiseviin haavaumiin laitan sitä aloe-geeliä. Lisäksi voisi vielä hakea eteeristä Tea Tree-öljyä, jolla voidaan karkottaa mahdollisia ulkoloisia. Huomenna siis kauppaan. Tänään Etta on mun mielestä rapsutellut itseään harvakseltaan. Toivoa on...

perjantai 18. toukokuuta 2012


Mä olen niin ylpeä näistä koiruleista. Lenkillä ohitettiin tänään sekä takaa- että edestäpäin koiria lenkittäjineen ja meidän hienot neidit kulkevat nätisti mun vierellä. Jalalla blokkaaminen on toiminut niin hyvin Milankin kanssa, että. Ens alkuun kun päästiin siitä enimmästä jännittämisestä kävelyillä, aloin heti vaatia sitä, ettei mun ohi kävellä vaan pysytellään vierellä. Etta on toki tässä hyvin auttanut ja näyttänyt mallia, mutta pikku hiljaa alkaa Milakin ymmärtää. Ja jos ei ymmärrä, laitan jalan eteen jolloin Mila korjaa heti paikkaansa.  Nameja satelee sitten kun kävelee oikeassa kohdassa.

Mun koirien pitää siis kävellä lenkillä kuuliaisesti vierellä. Tiedän että tästä ollaan montaa mieltä, jonkun mielestä koiran pitää saada haistella ja merkkailla niin kuin lystää (ja vetää omistajaansa perässä) mutta meillä koirat menee tarpeilleen vasta kun hihnan päästä annetaan lupa mennä. Metsässä sitten saa riekkua niin kuin lystää, ja sinne pääsee lähes joka lenkillä :)

Musta on niin hirveän käsittämätöntä, etteivät ihmiset viitsi kouluttaa koiriansa edes ohittamaan nätisti. Tänäänkin tuli monta räyhää vastaan :( Karvat nousee pystyyn varsinkin, kun joku keskikokoisen rodun edustaja annetaan pennusta asti lapselle talutettavaksi ja se sitten vie lasta aivan 6-0. Pahimmassa tapauksessa flexissä ja niin pitkällä narulla  kun rullasta piisaa. Tälläkin kylällä on paljon pentuja, ja lähestulkoon jokainen kävelee kahdella jalalla ohi kun omistaja nostaa ja kiristää pannasta niin että etutassut nousee ilmaan :( Onneksi löytyy myös niitä harvoja, jotka palkkaavat koiraansa myös onnistuneista ohituksista. Jos miettii sitä, miten valtava määrä niitä ohituksia tulee koiran elämän aikana, niin eikö olisi kaikin puolin mukavaa, jos ei tarvisi uhrata ajatustakaan ohitustilanteelle, kun tehdään se pohjatyö kunnolla. Miksi ihmiset ei vain tajua?

Lenkin jälkeen kokeilin Milan kanssa pitkästä aikaa hyppyjä (lue: siivekkeiden välistä juoksemista). Yllätyin miten hyvin Mila muisti lähetyksen ja kutsuhypyn. Lisäksi kokeilin lähteä yhdessä liikkeelle, ja sekin sujui. Pieni huono puoli oli vain siinä, ettei Milaa kovin kiinnosta "kuollut" saalis, joten lelulla piti jonkin verran härnätä, että sai sen todella haluamaan saaliin luokse. Enemmän on ahne kyllä ruoalle tämä pentu, mutta eiköhän me lelustakin hyvä palkka vielä saada. Innollahan tuo vetoleikkiinkin tarttuisi, mutta jos lelu ei liiku se on tylsä.



Neidit melkein neljävee ja melkein kuusivee pääsivät kameran taakse räpsyttelemään kuvia. Ihan hyviä otoksia näistä tulikin:


Lopuksi vielä hieman sivulletuloharjoituksia ja katsekontaktin pitämistä sivulla.

Etta on täynnä rupisia haavoja :( Eläinhomeopaatti lupasi huomenna toimittaa taas uutta ainetta. Lisäksi hain luontaistuotekaupasta Aloe-veera geeliä, jota käski laittaa haavaumiin rauhoittamaan kutinaa. Tämä homeopaatti sanoi etten nyt aloittaisi vielä sitä kortisonia, kun oireet voi tulla taas moninkertaisina takaisin.. Joten kokeillaan nyt vielä, ja toivotaan parasta.

Etta on lisäksi, joko kutinan tai juoksujen takia, äksyillyt kovasti Milalle. Toki Mila antaa siihen usein paljon aihettakin. Ei varmasti ole kiva kun toinen hyökkää takajalkaan kiinni yllättäen jne. Sitä taas en käsitä, kun Etta puree Milaa mustasukkaisuuttaan. Ja se jopa äksyili bestikselleen Danalle eilen metsälenkillä. Toivottavasti tämä menee ohi hormonien myötä, ettei jää tavaksi. Tahdon mun kiltin Ettan takaisin :)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kiirettä pitää

Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa olla nyt tehty. Ettalla alkoi tiistaina juoksut. Aikaa ensimmäisistä ehti kuluakin jo noin 9 kk. Mulle kyllä passaa hyvin, jos tällaisella aikavälillä tulee jatkossakin :)

Oon ihmetellyt jo parin viikon ajan miksi työpäivän jälkeen kotiin tulessa lattialla on useita pissoja ja osa on ihan erimoisia. No nythän järkeilin pikku-päässäni, että koska Etta on merkkaillut Milan pissoja pihalla parin viikon ajan, se tekee sitä samaa SISÄLLÄ! Hyi ja yök. Hormonit heittää kyllä reilusti tuon koiran päässä. Mutta nyt pannaan sille touhulle loppu ja Etta saa luvan mennä portin toiselle puolelle olkkariin päiviksi. Saapa siellä sitten rauhassa nautiskella ja nukkua sohvilla (ARG!) ja Mila saa myös lepäillä rauhassa. Josko sitten oppisi nopeammin olemaan pissaamatta sisälle päivisin...

Etta on muuten todella röyhkeä pieni otus... ja Mila tulee heti hyvänä kakkosena. Oltiin toissapäivänä isännän kans molemmat keittiössä, minä taisin silitellä Milaa lattiatasossa. Oltiin laitettu koirille kuppiin vähän kalaa odottamaan iltaruokintaa ja Etta sit meni ihan vaan kylmänrauhallisesti ohi meidän siinä katsellessa, ja nousi mun vieressä keittiötasoa vasten haistelemaan tulevia herkkuja!! Sai neiti kuulla pienen puhuttelun pöydille nousemisesta, kun kerran kehtas tuolla tavalla..

No ei siinä, Mila sitten heti perään eilen illalla, kun leikkasin Ettan kynsiä, nousi samalla tavalla sitä keittiötasoa vasten nuuskuttelemaan iltaruokaansa. Samoin sai huomata mitä mieltä minä olen tuosta kiipeilystä. Sussiunakkoon näitä flikkoja! :D

Milan kanssa pitäisi nyt aloitella enemmänkin agilityjuttuja. On ollu koulutehtävien puolesta niin kiirus kuukausi ettei oo paljon ehtinyt puuhailla. Mitä nyt sivulletuloa ja seuraamisen saloja yms. harjoiteltu sisällä. Niin ja osaahan Mila istua käskyn alla pihalla jo niin hienosti, että saan kävellä viiden metrin säteellä eri suuntiin ja pentu istuu hievahtamatta! Pätevä pieni koira.

Tänään perjantaina käytin Milan rokotuksilla. Sunnuntaina tulee ikää jo 4 kk! Eläinlääkärin puntari näytti Milalle 8,05 kg, hyvin samoissa painoissa menee Ettan kanssa. Mila arasti pikkuisen pöydälle nousemista, mutta aivan reipas muuten oli.

Nyt vain sit harjoittelemaan näyttelyjuttuja, niin voidaan pian osallistua mätsäreihin! :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Etta agiliitää

Eilen käytiin taas kisailemassa. Tällä kertaa yksi agilityrata ja yksi hyppyrata. Molemmilta hylky. Ettalla on kai juoksut tulossa ja se käyttäytyy kummallisesti. Varsinkin perjantain treeneissä kun haukkui yhtäkkiä treenikaverit!?  Ihan kuin ei olis ikää nähny jotain niin pelottavaa, vaikka onhan tässä nyt useampi kuukausi jo yhdessä treenattu.

No kuitenkin, ekalta radalta hylky, kun Etta ehti karata väärään putkeen ja toiselta radalta riman alitus, jota en huomannut ja siitä hyl. Supertyytyväinen oon kuitenkin siihen, että Etta suoritti molemmilla radoilla renkaan oikein! Ja toisella radalla lähti pujotteleen kepit ihan täysistä vauhdeista. Mietinkin, että pysäyttelinkö sitä ihan turhaan ekalla radalla ennen keppejä. Täytyy vaan luottaa koiraan enemmän, et se osaa ne kyllä. Rimat lenteli taas kohtalaisen kivasti. Se otetaankin nyt treenin alle ja kisataan sitten joskus ehkä kesällä josko rimat alkaa pysyä paremmin.

Videoita kotona analysoidessa huomaa, että Etta tarvitsee näköjään hyppytekniikkaharjoittelua. Hyppyradalla se hyppää väärästä kohtaa kakkoshypylle eikä sovita askeleitaan oikein, joten se ajautuu riman päälle ja rima sotkeutuu jalkoihin ja tästä seuraa edelleen se, ettei se hyppää kolmatta hyppyä vaan tulee ali, koska ei ehdi koota itseään. Ettalla on liian kiire, eikä se malta keskittyä. Varsinkin kun mulla oli kiire toiseen päähän ohjaamaan. Oliskin mennyt tämä seitsemän esteen suora suoraan, mutta pitihän alkuun ja loppuun laittaa joku källi, että saa ohjaajat hämmästelemään-kummastelmaan :D Noi videot on kyllä hyviä kun näkee mitä tapahtui ja mitä itse teki väärin.


Kuvagalleriasta löytyy näitä Kuuttilan Katin ottamia kuvia lisää. Mahtavia kuvia ovatkin!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappukisat

Tulipa startattua Ettan kanssa viralliset agilitykisat eilen. Saviojan Anne toimi tuomarina ja sai Ettalle mittaa 46 cm, joten nyt Etta on virallisesti maksi. Niin ja pitääpä pyytää heti tässä alkuun anteeksi kanssakilpailijoilta kun joutuivat kuuntelemaan Ettan malttamattomuuden ääniä. Olimme sisällä hallissa vain pakollisen mittauksen ajan sekä tietysti lähdöt. Muutoin sai hallissa olijat nauttia hiljaisuudesta. Yksikin ohjaaja kehtasi siinä "lähtöjonossa" oikein kääntyä katsomaan meitä ja sitten vierustoveriaan ja laittoi sen jälkeen käden korvalle, kun sattui niin kovasti. Sattuu se minunkin korvaan, mutta minkä minä sille voin, että koira on tuommoinen. Äänekäs.

A-rata:
Rata tuntui ihan mukavalta, mutta kyllä siellä hankalia kohtiakin saatiin aikaiseksi. Alku meni ok ja varsinkin A:n alastuloon olin hirmu tyytyväinen. Muurin jälkeinen hyppy suoritettiin miten sattuu. Tarkoitus oli kierrättää koira sisäkautta, mutta linjahan meni suoraan niin kuin Etta sen juoksi, enkä ajatellut että se noin sen menisi :( Kuvittelin, että se kääntyy aivan nätisti. Mutta Ettahan menee kaiken sata lasissa, joten nyt kävi näin. Rima tippuu tietenkin siksi kun ei koira parka tiedä mihin sen pitää seuraavaksi. Kepit on hienot. Putken jälkeiset kaksi hyppyä tullaan taas sellaista vauhtia että rimat lentää. Tässä mietin jälkeenpäin, että näkikö Etta tätä valkoista rimaa valkoista seinää vasten ollenkaan, kun se näyttää juoksevan ihan täysillä päin rimaa. No yhtä kaikki, vitonen tuli siitäkin. Keinun suoritus oli hyvä. Kokonaistulos radalta neljän riman pudotuksesta 20. Aika -7,9.


B-rata:
Radan alku meni ok. Tosin taas tippui rima. Keinulle tuli sellaista vauhtia, että lentokeinun pelossa sanoin vähän kovemmin kontaktikäskyn. Putken jälkeen hyppy ok, mutta seuraava oli lähellä mennä ohi. Samoin kamalaa mutkaa putkelle. Tässähän olisi pitänyt saada koiran linja suoristettua ennen putkenjälkeistä hyppyä, mutta millä tuon tohoottajan saa käännettyä? Hypyn jälkeen ennen keppejä yritin saada Ettaa hidastamaan vauhtia, mutta se meni suorastaan mönkään. Kepeille väärästä välistä ja homma alusta uudelleen. Jos olisin vielä sen sadasosasekunnin odottanut ennen kuin lähden liikkeelle, olisi Etta pujotellut viimeisenkin välin. Videolta oikein näkyy miten pieni hetki siinä olisi tarvittu onnistumiseen. Taas lähdettiin korjaamaan alusta sillä seurauksella, etten tajunnut meidät hylättävän jos Etta pujottelee väärään suuntaan. Noh muistetaan se ens kerralla. Ettaa alkoi selvästi jo ahdistaa tämä hidastelu keppien kanssa, jonka huomaa pujottelussa lähes mateluvauhtina. Olisinhan voinut korjata vain sen viimeisen välin, mutta mitä siitä olisi tullut, kun en ole Ettaa koskaan kädellä kepeille ohjannut. Putkesta Etta tulee taas lujaa, mutta kääntyy kivasti muurille ja edelleen A:lle. Loppu meni mukavasti. Tulos hyl. 

Tyytyväinen olen varsinkin siihen, että YHTÄÄN estettä ei ohitettu tai kierretty väärää kautta. Toisin sanoen tuosta kaikesta vauhdin hurmasta riippumatta Etta pysyi sillä tiellä, minne sitä ohjattiin. Voitto sekin! :) Mutta sitten vielä ne rimat...huokaus.

Kisapaikalla tavattiin myös Niilo (Bonachón Nilo) ja nehän löysivät Milan kanssa heti mukavan yhteisen leikin. Ikäeroa hauvoilla on vain viisi päivää. Ihat pienet :)

 
 

Mila ei ollut kisapaikasta moksiskaan. Taputukset vähän jännittivät, mutta muutoin se katseli aivan rauhallisena kaikkea sitä hälinää.