lauantai 31. maaliskuuta 2012

Parannuttu on!

Etta selätti yskät kahdessa päivässä (me-ke), joten nyt vain odotellaan tää varoaika loppuun että päästään 1,5 viikon kuluttua näkemään koiria ja vaikka mitä. Kovasti tekisi mieli jo agiliitelemään. Inhottavia nämä tällaiset totaalikieltäytymistauot kun et saa missään oikeen liikkua.

Naapuriin haettiin tänään pikkuinen kääpiösnautseri ja toivotaan, että Mila pääsee jossain vaiheessa pentupainimaan sen kanssa :) Lapuallakin odottelee pari vesikoiraa kovasti tapaamisia ja työkaveri Ilmajoella oman pentunsa kanssa. Voi mitä mukavia päiviä meillä onkaan pian tiedossa. Puhumattakaan vesikoiratreffeistä ym.

Mitään muuta ihmeellistä ja mullistavaa meillä ei ole tapahtunut, Mila kylläkin kasvanut jo kovasti.

Koska Etta on edelleen ilman kortisonia, pidän sormet ristissä, että päästäisiin 5.5. starttaamaan ekat viralliset kisat. Rapsuttelee se kyllä vähän itseään, mutta niin kauan kun ei haavoja tule saapi olla ilman lääkkeitä.  Niin ja kunhan vain sit juoksut ei tuu ja pilaa koko suunnitelmaa... :D

Kuvagalleriassa on taas pari uutta kuvaa...

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Touhuja

Koirat olivat ekaa kertaa koko työpäivän ajan kahdestaaan kotona ja luultavasti ovat pärjänneet aivan hienosti. Kaksi pissalätäkköä odotti kotona, eikä niitä onneksi kukaan ollut edes tallonut.

Etta on ollut viikon ilman kortisonia, eikä valtavaa muutosta kutinoihin ole tullut, jes! Toivotaan että tää uus ruokinta toimii siis hyvin. Toki Etta kerkis selän takana syödä Milan nappuloita, mutta eikai nyt yks kerta kovasti vaikuta. Niin ja onhan nuo ilmatkin ovat lämmenneet ja ilmankosteus alkaa nousta. Niin ja Etta sai myös sen kennelyskän, mutta niistelee/köhii vain pari kertaa päivässä, joten eiköhän taudit pian selätetä.

Ei voi kuin ihmetellä näiden kahden touhuja. Etta sai broilerin siipiä ja naudan luuta ruuaksi. Mila vain nappuloita. Joo on tosi reilua tietty Milaa kohtaan, mutta näillä mennään toistaiseksi. No Mila sitten söi puolet nappuloistaan ja meni Ettaa kytsimään, irtoaisko. Joo olis irronnu herkut pikkuneidille, mutta kun mä menin vähän väliin, niin sai Etta syödä rauhassa. Tai no, näyttääkö noissa alla olevissa kuvissa siltä, että Etta syö rauhassa? :D Mila putsaili Ettan ympäriltä pyyhkeen päältä kaikki mahdolliset muruset ja sitten vain odotti vieressä koska sen herkun saa itselle. Etta kestää tämän kaiken ihan rentona, en voi uskoa. Ei se siis hotki tai mitään, se vaan syö.

...Mutta vaihdetaanpa osat toisinpäin. Etta lähti luunsa luota välillä pois ja Mila hyökkäs samantien syömään. Appa jee kun Etta alko Milaa tökkiä leikkiin, ärähti tämä 9-viikkoinen oikein reippaalla äänellä ja Etta oli aivan et "okei okei, en koske".
Sain tänään kuulla, että mut ja Mila on valittu meidän seurasta Suomen Agilityliiton tämän vuoden aikana järjestämään alueelliseen valmennukseen! Vähänkö hienoa!! Näitä valmennuskertoja kertyy useampi vuodessa. ...Ja sitten tulikin pikku paines päälle, että mun tarvii varmaan alkaa opettaa tolle natiaiselle jotain käytännöllistä, kuten istumista paikoillaan jne. No me aloitettiin kuitenkin lelun jahtaamisesta jalkojen välistä pujotellen ja sen verran nopea Mila oli liikkeissään, että ehti purra mua jo käteenkin ennen kuin ehdin vetää lelua eteenpäin. Lisäksi harjoiteltiin vierellä juoksua metrin pätkissä. Alkuun Milaa vähän pelotti juosta ihan lähellä, mutta kyllä se siitä uskalsi lähteä touhuun mukaan. Muutenkin on niin kiva, kun se jo haluaa kovasti yrittää leikkiä lelulla mun kanssa.

Katsekontaktia on myös harjoiteltu lähinnä ruokakupille lupaa pyydettäessä ja pihalle mennessä. Voiko olla suloisempaa kun pieni hassu pentu joka killittää kahdella pikku-pikku simmulla sua tukan alta silmiin ja kysyy "mitä sitten haluat että teen?" :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Yskä tuntuu lähes loppuneen...

ja nyt vain sormet ristiin, ettei Etta saa oireita, että päästäis pian tutustumaan muihin koiriin!

Eilen Mila sai vähän tuntumaa mahdolliseen tulevaan metsästys-/jäljestysharrastukseen. Annoin sille tuoreen fasaanin siiven haisteltavaksi. Siipi sekä kiinnosti että pelotti, joten tarvitaan lisää tutustumista, josko siitä innostuisi enemmän haistelemaan. Kuvagalleriaan taisin jonkun kuvan tapahtumasta laittaa.

Koetin käydä pikkasella hihnakävelyllä Milan kanssa tänään, ilman Ettan turvaa. Melkoisen kamalaa ja hirrrveen pelottavaa se pennun mielestä olikin. Kotiinpäin käännyttäessä saikin moneen otteeseen odotella tovin, että Mila löysäsi vähän hihnaa, jotta voitiin taas jatkaa askel eteenpäin. No eiköhän se pikkuhiljaa ala tottua siihen, että teillä liikkuu muitakin kuin me, ja että sen on ihan turvallista siellä kävellä. Ettan vierellä kulkiessa sillä ei juuri ole hätää eikä pelota, joten on vain harjoiteltava näitä yksinkävelyjä enemmän.

Ihmettelin kävelyllä ollessamme miksi Mila ontuu. Mitään selvää syytä en löytänyt ja unohdin sitten koko asian. Hetken kuluttua pihassa se juoksi mua kohti hyväjottei sivulaukkaa, siis niin että etupää tuli suoraa ja takapää sivuttain. Ymmärsin, että sitä vaivaa kaulassa oleva panta niin lujaa, että se nostelee takajalkaa juostessaankin, että voisi vähän rapsuttaa. Sitä se "ontuminen" siis oli. Nyt saa pentu olla sitten panta kaulassa päivisin, että tottuu siihen, eikä tarvis olla jatkuvasti rapsuttelemassa.
Pihassa Mila sai sellaisetkin hepulit, että tanner tömisi kun pieni päästeli vauhdilla eteenpäin. Eipä näitä hepuleita ole ennemmin tullutkaan, josko se siis alkanee yskät hellittää ja Milan olo olla parempi.

Niin ja jäivätpä tyttöset tänään kiinni näin lähekkäin nukkumisesta! Läheisyys lämmittää ja ystävät ovat tainneet löytää toisensa :)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Yskitään...

No nyt se on kennelyskä emännälläkin. Tai ainakin sellainen oikein mukava kevätflunssa. Kyllä niin piristää mieltä kun nenä valuu ja kurkkuun sattuu.

Myöhään maanantai-iltana Milalla alkanut yskiminen vaikuttaa olevan melko lievää laatua. Eka yö oli kaikkein pahin ja jos yhtään muistan, niin enää viime yönä se ei tainnut yskiä ollenkaan. Päivällä köhiminen on satunnaista, tulee enempi puuskittain. Mila tuntuu olevan tosi väsynyt, mutta jos tuota päivittäistä leikin ja painin määrää Ettan kanssa alkaa ynnäämään, luulen, että väsymys johtuu enempi siitä kuin yskästä. Ruoka maittaa oikein hyvin ja muutenkin vaikuttaa olevan ihan kunnossa. Toivon tosissaan, että menisi tämä näin helpolla ohi.

Lisätään tähän taas muutama hassu kuva ystävyksistä:







 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Pentupainia

Tänään koirat ovat löytäneet toisensa. Aamukuudelta alkoi ensimmäinen leikki kestäen aina puoli 8 saakka. Ei ihme, että lounastauolla kotona käydessäni molemmat tulivat ihan tokkuraisina vastaan kuin sanoen "Ai sä tulit jo?" Hyvin olivat pärjänneet 3 h ja 4h keskenään.


Mila on kyllä valtavan hassu pieni. Ovela otus, joka ehtii vaikka mitä. On tosissaan lopetettava turha hössöttäminen ja alettava opettamaan pentu talon tavoille. Ihan ensimmäinen sääntö on se, ettei avoin ovi tarkoita sitä, että siitä saa juosta pihalle. Kävipä hassu tilanne kun olin menossa laskemaan koirat ulos tarpeilleen. Ovi auki, itse pihalle, käännös takaisin antamaan Ettalle lupa tulla ulos. Ja vielä mitä, sillä samalla sekunnilla kun käännyn, tämä pikku-riiviö kiitää täyttä laukkaa ohi ja ulos ovesta. Eipä siinä ehtinyt kissaa sanoa kun pentu oli jo pissalla. Nopeus on valttia! Ja Etta parka katsoo, miksi toinen saa mennä ja itse ei... Jatkossa pitää muistaa olla tarkempi :P

Ja näin jatkui leikit työpäivän jälkeen:
 
Perjantaina olis tarkoitus käydä näyttämässä pikkukaveria työpaikalla. Saapa nähdä mitä pikkuinen siitä tuumaa, kun joukko vähintäänkin innokkaita ihmisiä tulee paijaamaan :)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

"Sisko ja sen sisko"

Toinen yö meni selvästi vähemmillä unilla. No itsepä sallin pennun nukkua jotain kolme tuntia putkeen 20-22, jolloin ei ihme ettei yöllä niin nukuttanut. Eihän sitä sovi pientä herättää... Kitissyt se ei yöllä yhtään, mutta jältti mun kättä pariin otteeseen aika reippain ottein ja söi luuta. Pissallakin käytiin ulkona.

Mila on kyllä röyhkeä pieni, ja Etta toisaalta ihan liian kiltti. Mila saa hakea vaikka luun Ettan suusta. Voi meidän rassua. No ehkä ne vielä jossain kohtaa ottaa yhteen..

Leikit alkaa kuitenkin pikku hiljaa sujua, jihuu! Joskin Etta harrastaa aika paljon dominanssileikkejä Milaa kohtaan, mutta kertaakaan ei ole murissut tai hampaita näyttänyt. Haukkumista ei tietenkään lasketa, kun Etta on kyseessä :D

Mila on alkanut hienosti ymmärtää jo tässä vaiheessa, ettei lasten huoneisiin ole asiaa. Samoin kuin ei Ettakaan niihin saa mennä. Toki Mila pitää käydä komentamassa huoneesta pois, mutta useimmin se yksi kerta riittää ja se jää ovelle katselemaan lasten leikkiä. Hieno pieni pentu.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sanna Kobylinin opissa

Lauantaina ennen pennunhakua käytiin osallistumassa meidän paikallisen vesikoirayhdistyksen järjestämään agilityviikonloppuun. Kouluttamassa oli siis Sanna Kobylin, itsekin vesikoiraharrastaja.

Vaikka meillä meni paljon aikaa turhiin sähläyksiin (Etta hyppi mm. päin siivekkeitä), ehdittiin silti oppia taas uusia ohjauskuvioitakin. Ettalla oli normaali treenivire päällä eli melko kuumana kävi.

Seuraavilla kolmella videolla näkyy miten sama kohta suoritetaan kolmella eri tavalla. Ensimmäisessä tehdään parit twistit (kai?) ja lähetys putkeen, toisessa sama kolmella pakkovalssilla ja kolmannessa valssi, niisto ja persjättö. Tämä viimeinen toimi jopa yllättävän hyvin! :)


Rata jatkuu... Tässä taas hypyn taa pakkovalssi, mut harmillisesti rima lentää.. Kepit hakee ihan ok.

Lopuksi ehdittiin vielä kokeilla meille uutta juttua: back flappia! Ja sehän toimi kuin toimikin oikein mukavasti, kun vain itse ajoitin liikkeeni oikein.


Kuvagalleriaan on lisätty muutamia kuvia Milan touhuista! :)Pikkuinen on nukkunut eteisessä lasten kumppareiden takana jo tovin. Ilmeisen mukava ja rauhallinen piilopaikka.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kotona!

Pikkuinen Mila on nyt kotona. Matka kasvattajan luota kotiin oli todella pitkä, varmasti Milan mielestä ainakin. Mila rääkäisi alkumetreillä pari kertaa ja sitten huomasi että tässä nyt vain ollaan. Loppumatkan vain nukkui sylissä ja läähätti kun kuumakin oli mamman kainalossa. Pari kertaa neiti oksensi ruokansa ja pissaamaan ei sitä saatu, mutta muuta ihmeellistä ei sitten tapatunutkaan.
Matkasta väsyneet tytöt:
Etta tuumasi Milasta lähinnä, että YÖK! Muutaman kerran sille haukkui ja sitten tyytyi vain välttelemään. Yön nukkuivat eri huoneissa, mikä tuntui sopivan molemmille aivan hyvin. Etta sai nukkua rauhassa omissa oloissaan. Milan otin meidän sängyn viereen ja pari kertaa se siinä kitisi, mutta uni vei voiton ja siinä sitten nukkuikin koko pitkän yön. Ja mamma kiittää hyvistä yöunista!

Aamupissalle lähti molemmat koirat pihalle ja vähän tutustuivat lisää. Kyllä näistä vielä kaverit tehdään :)
















Aamuruokailukin sujui hienosti, paitsi että Mila sai ihan vapaasti marssia Ettan kupille, mutta Mila esteli Ettaa tulemasta omalleen.. Etta on "liian kiltti" pikkuiselle :D



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ihania tyttöjä

Tytöillä ja Ettalla oli aamulla niin hellä hetki, että kuvahan siitä piti ottaa :) Olin komentanut tytöt hakemaan ulkovaatteensa ja pukemaan ne päälleen itse touhutessani jotain muuta.. Kummallisen hiljaisuuden vallitessa menin katsomaan mitä oikein tekevät ja sieltähän ne löysin keittiön lattialta silittelemästä Ettaa. Voi toisia <3

Etta on kyllä parhain opiskelukaveri ikinä. Se ei ikinä moiti, vaikka välillä vahingossa surffaan vesikoirasivuilla sen sijaan, että tekisin näitä budjetoinnin ja tilintarkastuksen tehtäviä. Siinä se pieni vain makaa ja katselee mun touhuja <3 Onneksi tehtävät on kuitenkin loppusuoralla, jotta päästään sit sunnuntaista alkaen rauhassa hämmästelemään Milan ja Ettan touhuja.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Uudistettu blogi

Blogi on kokenut hieman muutoksia. Osoite on vaihtunut ja ulkoasua pikkuisen muutettu. Niin ja tietenkin uudelle tulokkaalle tehty oma sivu. Jossa tokikaan ei vielä mitään lue... :) Viikonloppuna tulee sitten päivityksiä kera kuvien!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Bestikset

Perjantaina oli kovat treenit. Lähinnä mun muistille. 12 estettä, joista muodostui kolme eri neljäntoista esteen rataa. Kaikki opeteltiin kerralla ja sen jälkeen arvottiin ratojen suoritusjärjestys. Ei ihan menny kerralla putkeen, mutta jotain sinne päin. Hankaluuksia muistille tuotti eniten kolme vieri vieressä sijainnutta mutkaputkea, joka tekee siis kuusi putkensuuta... muista ny niistä sitten mihin piti koira laittaa :D Mukavan vauhdikkaat treenit koiralle (ja ohjaajalle) joka tapauksessa!

Lauantaina käytiin taas hiihtelemässä, joten Etta pääsi juoksemaan reippaan lenkin. Joskin aina välillä joutui sekin tyytyä lasten vauhtiin... :) Onneksi metsässä riittää nuuskittavaa.

 Sunnuntaina treffattiin Ettan bestiksen, Danan, kanssa ja olihan tytöillä taas mukavat painit.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Luonnollista ruokaa

Onpa taas vierähtänyt hetki ettei ole tullut kirjoiteltua uusia kuulumisia.

Sunnuntaina käytiin epiksissä kokeilemassa kilpailevien rataa. Melkoista kokeilua se olikin loppuradan osalta. Ensimmäiset 9 estettä mentiin oikein mallikkaasti (lukuunottamatta ensimmäisen hypyn pudonnutta rimaa), mutta loppurata alkoi takuta kepeiltä lähtien.

Edellisenä päivänä treeneissä Etta meni kepit valtavan hienosti monesta eri lähetyskulmasta ja minun juostessa molemmilla puolilla. Ja nyt kun ajattelin hyödyntää tätä hienoa osaamista kisoissan, niin ei. Yhtäkkiä Etta vain lopetti pujottelun kesken! Uusi yritys ja sama homma. Sitten luovutin ja menin itse toiselle puolelle, jolloin pujotteli ihan hienosti. Sit putkelta ohi. No en todella osannu edes ohjata tuota kohtaa, joten ajatuksiin varmaan jäi että ohi menee kuitenkin... käytin varmaan väärää kättäkin ohjaukseen. A:n jälkeinen hyppy oli taas oikea "taidonnäyte". Ilmeisesti mua harmitti ne kepit niin lujaa, että ei enää edes huvittanut ohjata. Hölmö minä. A:lta ohi muurin ja vein uudestaan A:lle. Ja voi hemmetti, Etta karkas mun perään. Ja sit TAAS A:lle takas ja uudestaan yritystä. Varmaan moni yleisöstä tykkäs hyvää näistä mun hidastelusessioista, mutta mä nyt vaan halusin tehdä sen loppuun mitä päätin. Kiitos ja anteeksi.

Johtopäätöksenä tähän kaikkeen sekoiluun luulen olevan sen, että Ettan pitäis saada ennen varsinaista rataa päästää enimmät höyryt vaikka parille harjoitteluhypylle tms. Se käy vaan niin kuumana liitelyyn, ettei mitään rajaa :)

Lauantaina kepit suoritettiin näin:

Ettan ruokintaan on tullut nyt pari muuttujaa. Kuivaruoka, johon vaihdoin noin kuukausi sitten, on sopinut aivan hyvin. Toisin sanoen kortisonikuurin läpi ei ole juuri reagoinut rapsuttelemalla. Kortisoniannosta pienensin noin puolentoista viikon ajaksi ja sit jätin kokonaan pois. Kaksi päivää meni ja Etta oli jo rapsinut leukansa verille. Löysin silitellessä mukavia rupia pitkin leukaa ja poskia. Nyt aloitin kortisonin uudelleen ja vaihdoin ruoaksi Mustista ja Mirristä ostamani Maukas-pakasteruoat. Taisinpa ostaa jotain NEU:takin. Kokeillaan nyt tätäkin vaihtoehtoa vielä. En millään jaksa alkaa itse kokoamaan kaikenmaailman mössöjä, joten menen siitä mistä aita on matalin, ja ostan niitä valmiiksi sekoitettuna. Lisäksi taidan sit ostella jotain broilerin siipiä tms. Hirven luita ja lihaa löytyy vielä onneksi omasta pakkasesta.

Suuren suurena toiveena nyt on, että tämän luonnollisemman ruokinnan myötä Ettan kutinat hellittäisivät. Muuten jäänee agilityura Ettan kanssa vain harrastustasolle. Viiden viikon varoajat vaan on niin pitkiä aikoja, ettei millään voida jättää ilman lääkettä, ellei kutinat ala hellittämään. Kisaaminen saa siis vielä odottaa.