tiistai 18. syyskuuta 2018

Lepää kivuitta ystäväni

Nelisen vuotta yritettiin pitää elämä elämisen arvoisena. Hyvästä ja säännöllisesti huollosta huolimatta kipu voimistui ja Milan käytös kotona muuttui. Mila ei tullut enää Ettan kanssa edes ovelle vastaan kun joku perheenjäsen tuli kotiin, tai tuli vasta hetken päästä vähän kurkkaamaan kuka tuli. Kaiken ulkoilun ja aktiviteetin jälkeen Mila makoili omissa oloissaan ja oli selkeästi kipeä rasituksesta. Kipu (tai mahdollisesti joku sairaus) heijastui mahaan ja Mila nuoli jatkuvasti mahaansa. Oli aika tehdä ystävälle viimeinen palvelus.

Viimeisellä iltalenkillä tehtiin kaikkea kivointa: etsintää metsässä, nakeltiin paljon keppejä ja käpyjä. Itku tulee kun mietin noita iloisia pomppuloikkia ja sitä valtavaa energiaa mitä tällä kaverilla oli. 
Ja se suuri sydän, ja luotettavuus lasten kanssa (omien ja vieraiden).
Voi kun kaikki olisi voinut mennä toisin.

R.I.P 14.9.2018

maanantai 1. elokuuta 2016

3-luokkaan mars!

Äh, ihan liian kiire on, ettei ehdi istahtamaan koneen ääreen näitä tekstejä kirjoittamaan. Olkoon tämä siis viimeinen kirjoitus toistaiseksi...

27.7.2016 kisattiin Ettan kanssa viimeiset 2-luokan kisat. Voi pojat miten hieno tunne oli, kun vihdoin, vuosien työn jälkeen unelmasta tuli totta. Etta nousi 3-luokkaan kera 0-voittotuloksen! 

Ensimmäiseltä radalta tulos oli 15, josta ainakin kaksi rimanpudotusta. Yksi vitonen jäi mysteeriksi. Rima ehkä sekin... Oli kyllä erikoista, että toisella radalla meno oli sitten aivan toisenlaista. Liekö itsellä ollut jonkin sorten "paine" noususta ajatuksissa ensimmäisellä radalla, vaikka en tietoisesti sitä ajatellutkaan. Eka rima tuli heti alas tuolta radalta, joka ihmetyttää vieläkin, miksi.

Tässä kuitenkin luokkanousuun johtanut ratasuoritus :)




On tuo Etta kyllä super. Vaikka se kaarrattaa välillä aivan liian pitkälle, se pärjää silti hyvin vauhdissa ketterämmille. 

Nyt sitten katsellaan jokunen 3-luokan kisa tälle vuodelle ja tuumataan miltä ne tuntuu :)